PK-haku SM 2014 tulokset:
 
1. mudi Takkutukan Rekkamies & Minna Mynttinen, 269.5 p.
2. bpk groenendael Eloisa Pelki & Tanja Kaarakainen,  263 p.
3. bc Tending Lucky One & Kaarina Jaakola,  263 p.
4. bc Tending Overpower & Leea Saarela,  258 p.
5. bokseri Momo's Adrina & Susa Rantamäki, 265.5 p. 
 
SM%2014%202-normal.jpg
kuva: A. Palosaari
 
Kesällä 2013 saimme Miskan kanssa ensimmäisen tuloksen haun voittajaluokasta, ja tuolloin valmentajamme Terhi totesi kuin itsestään selvyytenä, että "Ensi vuonna tähtäätte sitten SM-kisoihin".   Sillä tiellä nyt oltiin. Itsestäni ajatus tuntui utopistiselta ja kaukaiselta, kun en ikinä ole ollut minkään lajin yksilö-SM-kisoissa ja tuntui että tuolla tasolla kisaavat aivan jotkut muut kuin meidän kaltaiset "tavikset".  Terhillä on kuitenkin ollut aina kyky nähdä Miskassa ja minussa kaikkien vikojemmekin seasta parhaat ominaisuutemme, on kuin hän olisi nähnyt timantin hiomattoman pinnan alla, ja itse olen vain ihmetellyt, että mitä Terhi oikein näkee, kun aina vaan jaksaa uskoa meihin.  3.8.2014 sitten koitti päivä, jolloin minäkin ymmärsin, mitä Terhi on koko ajan nähnyt meissä.  Se mikä juuri Miskassa hakukoirana on erityisen hyvää, pääsi oikeuksiinsa oikeana viikonloppuna oikeassa paikassa.
 
Kevät 2014
Alkukeväästä saimme loistavan hakuporukkamme ansiosta useita hyviä pitkän radan (200-300 m)henkilöetsintäharjoituksia tehtyä. Koira pysyi terveenä ohimeneviä tassu- ja korvavaivoja lukuunottamatta. Toukokuussa haku-leirillä saimme palautetta kouluttajalta, että Miskan kunnon tulisi olla parempi, vaikka ei se huono ollut kuulemma siinäkään vaiheessa. Mutta kun kyseessä on koira, jolla on pieni taistelutahto, sen pienen puutteen voi kompensoida rakentamalla koiralle erityisen hyvä fyysinen kunto ja suorituskestävyys. Otin ohjeesta vaarin, ja alkoi määrätietoinen kuntotreeni. Vauhtikestävyyttä ja nopeutta ei ollut vaikea harjoitella, kun Miska rakastaa ehkä eniten maailmassa VETÄMISTÄ niin juosten, hiihtäen kuin polkupyörälläkin. Sehän jos mikä on laji, jossa voi säädellä suorituksen tehoa ihan maksimaaliselle tasolle saakka. Näin ollen pidin Miskan kuntoharjoittelusta päiväkirjaa ja merkkasin lenkit, pituudet ja vauhdin ylös kalenteriin. Ajatuksena oli pitää viikottain 2 rankempaa kuntotreeniä (mm. intervalliharjoituksina) ja näiden lisäksi peruskuntoharjoittelua ja lepopäiviä sopivassa suhteessa. Erityisen tarkka olen ollut riittävästä levosta, sillä lepopäivinä tuki-ja liikuntaelimistöön, jänteisiin ja lihaksiin mahdollisesti syntyneet pienet vauriot (lievät rasitusvammat jne) korjaantuvat ja toisaalta levon aikana lihakset ja kunto kasvavat. Tarkistin myös ruokintaa runsasenergisemmäksi ja joitakin lisäravinteita otettiin käyttöön (öljyt, elektrolyytit). Osteopaatilla on käyty nyt 2 kk välein ja olen ollut hyvin iloinen, että mitään pahempia jumeja ei ole Miskalla ollut tänä vuonna, on voitu siis harjoitella täyspainoisesti.
 
Kaikki vaikutti hyvältä, ja kevään ensimmäiseen hakukokeeseen 10.5.14 lähdimme odotukset korkealla.
Siellä Miska tekikin upean tottiksen, ja hakuradalla sen työskentely oli ehkä parasta ja kauneinta mitä tähän saakka olemme kyenneet kokeissa esittämään, mutta valitettavasti epäedullisten tuuliolojen vuoksi etukulmaan jäi yksi maalihenkilö löytymättä, ja tämän vuoksi tulosta ei saatu. Esine-etsintää ei jääty tekemään ollenkaan, kun tulokseen ei olisi enää ollut kuitenkaan mahdollisuuksia.
 
Kesä 2014
Seuraava koe oli Espoossa 8.6.2014.
Tällä kertaa tottiksessa sattui sellainen moka, että tavoittelemaani ykköstulokseen (yli 270 p) ei olisi ollut tn. enää mahdollisuutta. Hyppynoudossa otin nimittäin itse kapulan palautuksessa askelen taaksepäin kun koira meinasi pudottaa kapulan, ja tämän takia koko liike meni nollille (= 15 pisteen menetys) ja tottiksen kokonaispistemäärä 73p. Koska tiesin, että meillä on seuraava koe tulossa jo 2 viikon kuluttua, päädyin keskeyttämään eli emme jatkaneet maastoon. Ei siis tulosta tälläkään kertaa.
 
Kolmanteen kokeeseen lähtiessä oli itsellä kieltämättä hiukan epävarma olo, kun kaksi edellistä koetta oli mennyt epäonnen merkeissä. Koe käytiin 20.6. juhannusaattona Janakkalassa. Tuomareina tottiksessa ja esineissä Ossi Harjula ja henkilöetsinnässä Vesa Häkkinen. Nyt pystyttiin joka osa-alueella näyttämään suunnilleen sitä osaamista millä tasolla ollaan. Tuloksena 272 p. HK3 /ykköstulos. Tottiksesta tiukassa arvostelussa 84/100 (kaikki liikkeet onnistui ok), esineissä 19/30 (2 esinettä nousi, vaikutti siltä että Miska ei tiennyt aluksi onko kyseessä henkilö- vai esine-etsintä, mutta sitten kun hoksasi niin nosti kahdella viimeisellä pistolla 2 esinettä, kolmatta kertaa en ehtinyt enää lähettää kun aika loppui) ja sitten se henkilöetsintä: 169/170 p eli osimoilleen täydellistä työskentelyä.
-
Juhannuksen ykköstuloksen jälkeen tunnelma oli katossa, koska vuoden 2014 päätavoitteemme tuli saavutettua eli yksi ykköstulos tälle vuodelle. Nyt Miskalla siis puuttuu enää yksi ykköstulos käyttövalion (KVA) arvosta.
Samalla päätös osallistua haun SM-kisoihin vahvistui ja laitoin ilmoittautumisen menemään.
 
Alkoi valmistautuminen elämämme ensimmäisiin SM-kisoihin. Samoihin aikoihin alkoivat myös ennen näkemättömät helteet ja kuumin heinäkuu 50 vuoteen !  +30*C alkoi olla ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tässä vaiheessa kuntotreenejä ei voinut kuumuuden takia enää ajatella kuin yö- ja aamuhämärissä. Pyrin niitä jatkamaan siinä määrin kuin aikaa ja mahdollisuuksia riitti. Lisäksi koetin tehdä metsälenkkejä, joilla koira saa olla vapaana, käydä välillä uimassa ja säädellä itse vauhtiaan myös päiväsaikaan kun oli kuuma. Tavoitteena oli siis totuttaa koiraa liikkumaan myös kuumassa, mutta kokonaan sen omilla ehdoilla. 
 
Esine-etsintää, henkilöhakua sekä tottista harjoiteltiin helteistä huolimatta koko heinäkuu ehkä aktiivisemmin kuin milloinkaan, ja samalla ihan tietoisesti koiraa siedättäen mahdollisiin helteisiin olosuhteisiin. Toki yli 100-150 metrin hakuratoja ei tässä kuumuudessa juuri voinut ajatella. Treenit jäivätkin pääosin lyhyiksi täsmätreeneiksi (harjoiteltiin esim. ylisyviä etukulmia, palkkaamattomuutta, hallintaa). Vierailimme heinäkuun aikana aivan poikkeuksellisen monessa meille vieraammassa hakuporukassa jotta koira sitten kisoissa olisi motivoitunut ja sillä mielellä, että uudessa paikassa ja uusilta ihmisiltä palkka tulee yhtä todennäköisesti kuin tutussakin porukassa. 
Umpipiilojen ilmaisua kävimme kertaalleen erikseen harjoittelemassa raunioradalla.
Lisäksi 11.-13.7. olimme hulvattoman hauskalla mudi-leirillä Tammelassa. Kouluttajana siellä oli Sirpa Tähkä, joka onneksi tunsi mudit hyvin ja osasi suhtautua sopivasti huumorilla meidänkin toilailuihin. Miska myös ymmärsi heti ensimmäisellä kierroksella esitellä näyttävästi kaikki ongelmakohtamme, joten jäi hyvin aikaa pureutua niihin leirin aikana. Erityisesti tältä leiriltä jäi mieleen ohje, että Miskalle kannattaa harjoitella ylisyviä (esim. 70 m) ratoja, koska osaava koira kyllä haistaa jo 30 m syvyydessä, onko 50 metrissä maalihenkilöä vai ei, ja tällä tavoin se on vähän oppinut "lintsaamaan" pistojen syvyydessä. Kouluttaja oli myös sitä mieltä, että Miska on päässyt turhan helpolla eli siltä tulee jatkossa vaatia erityisesti tuota syvälle etenemistä, että maalimiehet eivät löydy helpolla. 
 
 
PK-SM Tuusulassa 1.-3.8.2014
 
Lopulta koitti meillä keltanokilla 1.8. perjantai aamupäivä, jolloin palveluskoirien SM-kilpailut alkoivat Tuusulan Jokelan kisakeskuksessa. Päivän aikana oli eläinlääkärintarkastus, tuomarin tarkastus, luoksepäästävyys, tottis-kentän harkat minuuttiaikataululla, sekä avajaiskulkue porilaisten marssin ja kansallishymnin kera.
 
Itse kilpailusuoritukset alkoivat minun ja Miskan osalta 2.8. lauantai-aamuna klo 6:30 tottelevaisuudella. Tottis onnistui tismalleen meidän oman tason mukaisesti: 83.5 p. Tuomareina olivat Antti Konttinen ja Mika Laaksonen. Arvostelu oli katsojien mukaan tiukkaa. Sijoituksemme tottiksen jälkeen oli  8./31. eli haaveeni oli toteutunut: Karsintaraja ylittyi, ja pääsisimme Miskan kanssa 20 parhaan joukossa kokeilemaan SM-kisojen maastoja !
Paras tottelevaisuuskoirakko haussa oli bordercollie Tending Ace Maker & Minna Vilpponen.
Sm%2014%20ar-normal.jpg     Sm%2014%20terhin%20mini%20mini-normal.jp
 
Tottiksen jälkeen käytiin Miskan kanssa ottamassa kotona parin tunnin päikkärit. Iltapäivällä oli sitten meidän esine-etsintä (jossakin Hyvinkään perukoilla), jonka tuomaroi meille Antti Konttinen. Tuomari piti Miskan työskentelystä erittäin paljon, ja kehui sen näyttävän juuri siltä mitä esine-etsintä on parhaimmillaan. Koiran työskentelyhalu ei hiipunut missään vaiheessa vaan se lähti hienosti joka lähetyksellä etsimään. Kävi läpi koko alueen ja nosti löytämänsä esineet heti ja palautti ne kauniin virheettömästi. Kaksi esinettä kolmesta nousi, pisteet 20/30. Kukaan hakukoirakoista ei nostanut kolmea esinettä, joten asemamme esineiden jälkeen olivat hyvät: yhteensä 103.5 p. Johdossa tässä vaiheessa oli Tending Lucky One &  Kaarina Jaakola 109 pisteellä, ja meidän kanssa jaetulla toisella sijalla rottweiler Heizelwood Fanto & Saila Heinonen. Kärjessä oli kuitenkin tunkua, sillä heti meidän perässä 103 pisteellä olivat belgianpaimenkoira Eloisa Pelki & Tanja Kaarakainen sekä bc Tending Overpower & Leea Saarela.
 
3.8. sunnuntai-aamuna klo 6:00 lähdettiin huristelemaan autojonossa ratamestarin johdolla Jokelan rautatieasemalta kohti hakumaastoja. Matkaa oli onneksi vain muutama kilometri. Suoritusnumeromme maastoissa oli 10. joten odottelua ennen henkilöetsintää oli muutaman tunnin verran. Odotellessa Miska sai olla varjossa levossa, olin kastellut sen turkin etenkin vatsan alta, kaulasta, nivusista ja kainaloista, ja sillä oli viilennystakki päällä (toimii muuten hyvin). Nesteytys myös onnistui hyvin, elektrolyyttijauhetta oli sekoitettuna juomaan, ja sain sen juomaan tavallista runsaammin maustamalla vettä herkuilla. Meidän vuoro koitti 10:30 jolloin varjossa lämpötila oli 27*C.
Ennen suoritusta käytin runsaasti aikaa koiran kasteluun läpikotaisin. Olin ottanut vettä mukaan varmaan 20 litraa juottamista ja kastelua varten. 
 
Juuri ennen radalle menoa tuli aika pitkä odottelu, jossa ei tapahtunut mitään, ja koira tiesi että kohta se pääsee radalle. Tässä vaiheessa Miska ehti kasvattaa intoa vähän liiankin kanssa, vaikka näennäisesti makoilikin käskyn alla rauhassa varjossa. Henkilöetsinnän tuomaroi meille Mika Laaksonen. Rata oli profiililtaan rankka, sillä sen vasen puolisko oli keskilinjaan nähden kokonaan hyvin jyrkkää ylämäkeä. Radan oikea puolisko puolestaan oli läpitunkematonta ryteikköä, jossa näkyvyyttä ei juuri ollut. Näissä oloissa eli kovalla helteellä rankalla rataprofiililla vaadittiin siis koiralta äärimmäisen hyvää työskentelymotivaatiota, osaamisen rutiinia, sitkeyttä sekä kuumuuden sietokykyä. Ja ohjaajalta vastaavasti kykyä lukea koiraa ja suhteuttaa vaatimukset sen jaksamisen mukaan. Juotin suorituksen aikana n. 5 kertaa Miskaa ja samalla kastelin vatsan alusta ja annoin sen hengähtää. Missään vaiheessa se ei ollut mitenkään erityisen läkähtyneen oloinen, vaikka toki siitä näki että se joutui antamaan kaikkensa ja oli kuntonsa ja suorituskykynsä ylärajoilla.
Miska lähti joka pistolle vauhdilla ja halukkaasti, ihan loppuun asti vielä 300 metrin kohdallakin. Ja myös kohtisuoraan ylämäkeen rinnettä ylös. Pari kertaa se kokeili josko voisi vähän luistaa, ja yritti tehdä vajaasyvyisen piston, mutta korjasin nämä ja laitoin sen menemään ylös asti ja sehän meni, eikä edes hitaasti vaan lujaa.
 
Ensimmäinen maalimies löytyi radan oikealta puolelta umpipiilosta ryteiköstä n. 100 m kohdalta. Tässä kohdin ilmaisusta lähti 1 piste, koska haukku pätki melko paljon siihen nähden, mitä Miska normaalisti esittää. Muuten meni hyvin, koira tuli hallintaan sivulle ensimmäisellä käskyllä jne. Toinen maalimies löytyi n. 200 metristä vasemmalta puolelta ylhäältä kallion päältä niin ikään umpipiilosta.
Viimeinen maalimies oli pressun alla radan vasemmalla puolella kallion päällä aivan vasemmassa takakulmassa. Sen Miska löysi hienolla etenemisellä; lähetin n. 260 metrin kohdalta ylämäkeen, josta Miska oli palaamassa 30 m levyisen hienon laatikkopiston tehtyään, mutta n. 30 m ennen keskilinjaa se sai hajun, ja kääntyi vauhdista jyrkästi 150* ympäri, ja eteni viistosti takakulmaan maalimiehelle takaisin mäen päälle.
 
Tuomari kiitteli arvostelussaan erityisesti hyvää hallintaa keskilinjalla, sitä että koira lähti sinne mihin lähetettiin, ja toisaalta kun se pari kertaa pyrki tekemään vajaan piston eikä edennyt 50 metriin, niin otin ja korjasin sen ja toisella lähettämällä koira aina eteni hyvin ja syvälle ja näin koko alue tuli tutkittua ja maalimiehet löytyivät.  Aikaa meillä kului n. 17 minuuttia. Miinuspisteitä lähti paitsi ensimmäisestä ilmaisusta, myös ylimääräisestä äänenkäytöstä radalla :)  Miska kun oli lähtiessä erityisen innoissaan, ja tällöin siltä pääsee haukahduksia herkästi.  Työskentely kuitenkin parani koko ajan loppua kohden, ja 150 m jälkeen ei enää mitään ylimääräisiä kiekumisia kuulunut.  Lisäksi juurikin viimeinen ilmaisu oli kaikkein paras, eli vahva katkeilematon pitkä haukku.  Olenkin monesti todennut, että Miska on parhaimmillaan hiukan väsytettynä.  Ellei olisi ollut helle, olisin (kuten yleensä ennen kokeita olen tehnyt) tänä aamuna käynyt sen kanssa muutaman kilometrin pyörälenkin, sillä ylimääräiset höyryt päästeltyään se malttaa työskennellä hiljaa:)
Pisteet henkilöetsinnästä 166 / 170, jotka olivat kokeen parhaat. Seuraavaksi paras henkilöetsinnässä oli bokseri uros Flirtin Qorttelin Qurko (162), sitten bpg Eloisa Pelki (160) ja bc Tending Ace Maker (157).
 
Meidän jälkeen oli vielä n. 10 koirakkoa suorittamatta, joten jännitimme n. klo 15:30 saakka lopputuloksia. 
Puolen neljän aikaan iltapäivällä kännykkääni alkoi tulvia viestejä ystäviltä ja tuttavilta: "Huikeaa ! Paljon onnea, voititte kultaa !"   Oli ennenkokematon tunne, kun huomasi, miten kaikki elivät mukana voitonhuumassa. Tai oikeammin tuntui  että kaikki on vain hyvää unta, enkä oikein uskonut mitalia, saati voittoa todeksi   -  ennen kuin vasta palkintopallilla !
 
Kisakeskuksessa olivat vastassa monet tutut ja ystävät.   Pitkäaikainen treenikaverimme Ulla ja belgianpaimenkoira Prima saivat hopeaa etsintäkokeessa, ja pääsimme kippistelemään HPH:n porukalla Miskan kultaa ja Priman hopeaa.  Marianne oli varannut mukaan kuohuvaa pullollisen.  Ihmeelliset ystävät olivat myös ehtineet jo tähän hätään hankkia meille onnentoivotuksiksi lahjoja: Koutsiltamme Terhiltä hieno isänsä taiteilema mudi-kirjeteline, Miskan kasvattajalta Sannalta lampaantalja omalta farmiltaan, ystävältäni Annalta pullo kuohuvaa jne.  Suurin lahja oli ehkä se, kun oli niin monta ihmistä meitä kannustamassa niin kisapaikalla kuin kotikatsomoissakin.  Tulosten ratkettua oli ilo nähdä, miten monet vieraatkin hakuharrastajat tulivat onnittelemaan  ja olivat innoissaan mm. siitä, että voittajaksi selviytyi ei-niin-yleisestä palveluskoirarodusta oleva edustaja, eikä tämänkertaista mitalikolmikkoa osannut kukaan etukäteen arvata. Jokainen kannustava sana ja onnentoivotus koko pitkän viikonlopun aikana lämmitti. Kiitos !
 
Lopuksi
Otsikon kysymykseen: Miten tämä kaikki  oli mahdollista ? 
Siihen on helppo vastata: kaiken takana on paitsi onnistunut valmistautuminen, myös mahtavat treenikaverit ja valmentajamme Terhi Multamäki, joka on aina jaksanut uskoa meihin. Etenkin silloin kun on ollut kaikkein vaikeinta ja on tuntunut että tuleekohan mistään mitään, Terhi on saanut asiat näyttämään valoisammalta, palauttanut jalkani maanpinnalle muistuttamalla että koirassani ei ole mitään vikaa ja että pystymme mihin vain, eikä yksi tai kaksi epäonnistunutta treeniä merkitse yhtään mitään. Myöskin ihan joka kerta Terhin ryhmässä treenatessa sieltä on jäänyt sellainen olo, että mulla on upea koira ja se pystyy mihin vain jos vain opettelen ohjaamaan sitä hyvin. On upeaa, kun treeniseurana on ihminen, joka osaa AINA lukea koiraa oikein, eikä lähde päivittelemään, että "miten se nyt noin tekee", vaan on aina osannut selittää miksi koira teki mitenkin, miksi käyttäytyi nyt noin, miksi ei tehnyt niin kuin odotin tai totellut käskyä. Kun joku auttaa ymmärtämään koiraa, niin ei käy niin kuin monesti olen huomannut eri hakuporukoissa vieraillessa, että treenin päätteeksi koiran ohjaajan harmittelee, että "olipa huono treeni".
 
Meillä on ollut ilo ja onni treenata upeiden ihmisten kanssa läpi Miskan 5 vuotisen taipaleen. Ensimmäisiin hakutreeneihinsä se pääsi 10 vk ikäisenä, joten melko pitkän kokemuksen se jo tätä SM-kultaa voittaessa omasikin.
Erityiset kiitokset haluan esittää seuraaville ihmisille ja ystäville, jotka ovat matkan varrella osallistuneet Miskan haku-kouluttamiseen. Kiitos  Terhi,  Sannamari,  Ulla,  Sari H,  Kaisa J,  Satu,  Sara M,  Sakke,  Heikki,  Sara S,  Unnu, Marianne,  Sonja,  Ani,  Anna P,  Hanna R,  Laura R,  Maija K,  Bigi  ja Kukka.   Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista, ikinä.
Kiitos myös kaikille hakuporukoille ja niiden maalimiehille, jossa olemme saaneet vierailla vuosien varrella sekä haku-leirien kouluttajillemme: Erityisesti  Marja Uusitalolle ja  Mervi Kähöselle sekä  Sirpa Tähkälle positiivisesta asenteesta ja vinkeistä. Kiitos myös tottisteluavusta Anna V. Ja omille vanhemmilleni kiitos siitä, että olette aina tarvittaessa auttaneet koirieni hoidossa ja lenkityksessä ja siten tehneet tämän aikaa vievän harrastamisen mahdolliseksi. Sekä tietysti Miskan kasvattajalle Sannalle kiitos tästä ihanasta ystävästä. <3
 
SM%202014%20pieni-normal.jpg
kuva (c) Mia Lääti