IMG_6144%20ver2.jpg

Viime vuonna olimme Miskan kanssa vaelluksella Lemmenjoen maisemissa, ja siitä lähtien oli ollut kova into päästä uudestaan samoilemaan Lappiin. Kirjoittelin reissussa muistiinpanoja, ja tämän jutun lopussa on mm. varustelistaa ja ruokatarvikelistaa itsellekin muistutukseksi seuraavaa vaellusta varten. Tämä tarina on kahdessa osassa, jotta yhden artikkelin tiedostosta ei tule liian raskasta käsitellä. Kuvia löytyy isompina ja hienompina tiedostoina lisää täältä:

*** https://goo.gl/photos/qscswyuoW3N5EpNDA  ***

Reittimme kartalla, yöpymispaikat numeroitu. Eli 6 yötä, 7 päivää.

Reitti%20ja%20nrot%20keksikoko.jpg

Ajankohta: 13.-19.8.2015        *Kuljettu matka: 103 km.

Ke 12.8.  Helsinki-Kolari autojuna
 
Keskiviikkoiltana auto lastattiin Kolarinin menevään junaan Pasilan Veturitiellä, ja hyppäsimme Miskan kanssa itsekin kyytiin makuuvaunuun Pasilan asemalta. Juna oli vanhaa mallia, ja raiteet pitivät melko kovaa kolketta, uni ei meinannut alkuun tulla. Tein vielä viimeisiä suunnitelmia ja tarkistin varustelistaa, mitä pitäisi hankkia Kolarista tai Kilpisjärveltä. Nukahdettuani olisikin sitten unta riittänyt, mutta kävin ennen Kolariin saapumista aamupalalla junan ravintolavaunussa. Kymmenen maissa aamulla juna oli perillä Kolarissa, ja odoteltiin puolisen tuntia, että saatiin auto ajettua ulos junasta. Sitten tankki täyteen, ja ajomatka kohti Kilpisjärveä saattoi alkaa. Matkaa Kolari-Kilpisjärvi on n. 270 km, jonka ajeli kolmessa ja puolessa tunnissa. Sää oli puolipilvinen, +12*C. Iltapäivällä olimme Kilpisjärvellä, jossa kävin vielä hakemassa viimeiset ruokatarvikkeet ym paikallisista kaupoista, syötiin ja sitten menoksi.
 
To 13.8.  Kilpisjärven luontokeskus - Coahppejärvi  ( 9,8 km)
 
Torstaina iltapäivällä lähdimme siis Kilpisjärven luontokeskukselta Saanatunturin kupeesta talsimaan pitkin Kalottireittiä. Miskalla oli n. 1.5 kg painoinen pikkureppu selässä, ja se tassutteli kiinteästi perässäni, kuono melkein pohkeessa kiinni, ja tässä vaiheessa vaikutti siltä että mitään hihnaa ei tarvittu, kun se ei osoittanut mielenkiintoa poiketa polulta juurikaan. Miska arveli meidän olevan ilmeisesti valokuvausreissulla, ja tarjosi poseeraamista erilaisilla korokkeilla, kuten kivillä ja sammalmättäillä.
IMG_5987p.jpg    IMG_6042p.jpg
Polku oli heti alkuun kivikkoista ja paikoin hyvinkin hankalakulkuista louhikkoa, jossa piti hypellä kiveltä toiselle rinkka selässä varoen, ettei jalka lipeä. Otin Miskalta välillä repun pois, ja tällöin se liikuskeli hiukan laajemmalla alueella ympärilläni, mutta ei siltikään montaa metriä kauemmas lähtenyt. Sopuleita oli koko reissun ajan paljon, joka puolella. Niitä vilisteli pitkospuilla ja varvikossa, kivien väleissä ja purojen rannoilla. Yleisimmät linnut vaikuttivat olevan tunturikihut, jotka ovat hyvin reviiritietoisia ja hyökkäileväisiä, jos vahingossa erehtyy  menemään niiden alueelle. Kapustarintojen huutelua kuului monessa paikassa, ja muitakin kahlaajia näkyi vesistöjen rannoilla.
 
Vastaantulijoita tuli jo ensimmäisenä päivänä muutamia. Melkein kaikilla muilla paitsi minulla oli kävelysauvat käytössään, ja en olivatkin hyödyksi näillä poluilla, joissa jalka helposti lipsahtaa ja nilkka nyrjähtää.
 
Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta vasta hiukan ennen klo 23:a näillä leveysasteilla, joten valoisaa aikaa vaeltaa olisi riittänyt tällekin päivää ihan hyvin. Päädyin kuitenkin leiriytymään vajaan 10 km päähän lähtöpaikasta, Suomen ja Norjan rajalle, Čoahppejärven ja pienen puron rannalla. Vettä sai purosta ja siinä jäisessä vedessä pystyi tekemään myös pienet peseytymiset. Vaelluspyyhkeen, jonka olin hankkinut reissua varten, totesin heti tosi hyväksi, sillä se on äärimmäisen ohut ja kevyt, mutta tästä huolimatta sillä kuivasi hyvin.
Iltaruoaksi valmistin trangialla chili con carne -retkiaterian ja teetä. Kylmä tuli jo ruokia valmistaessa, vaikka laitoin kaikki mukana olevat lämpimät vaatteet päälle (kerraston, kevyuntuvatakin, fleecen, coretex-takin, pipon, kaulurin ja hanskat). Tuuli oli kova ja teltassa sisällä veti. Kuului erilaisten lintujen ääniä. Ainakin kuikka huuteli järvellä, sekä jokin koskelo tai kaakkuri, kanalintu sekä tunturikihuja. Kauempaa kuului poronkellojen kalkatusta, johon nukahdin.
IMG_6450p.jpg   IMG_6174p.jpg
 
Pe 14.8.  Coahppejärvi - Sigtagurajohka  (14,5 km)
 
Yöllä oli tyyntä. Nukuin sikeästi, samoin Miska, jolle laitoin nukkuma-alustaksi puolityhjän rinkan. Miskalla oli öisin päällä muutenkin aina fleecehaalari, ja aamuyön viileimpinä tunteina peittelin sen lisäksi omalla untuvatakillani. Näin sillä oli varsin lämpimät oltavat, eikä tällä reissulla vaikuttanut olevan kylmä yhtenäkään yönä. Yölämpötilat tosin eivät varmaankaan alhaisimmillaankaan käyneet tällä kertaa kuin +3*C:ssa. Makuupussini mukavuusalue ulottuu tuoteselosteen mukaan n. -2*C:een ja tämä vaikutti pitävän paikkansa. Silti makuupussissa oli hyvä olla kerrasto ja sukat päällä öisin, ja kylmimpinä yön hetkinä lisäksi pipo ja kauluri sekä fleece.
Heräsimme auringonpaisteeseen klo 10:20. Aurinko nousee jo klo 4:30. Aamut tuppasivat meillä kuitenkin venymään, ja ensimmäisenä aamuna lähdimme liikkeelle klo 12 jälkeen. No, eihän ollut kiire minnekään.
 
Saarijärven autiotuvalle oli telttapaikastamme n. 2 km matkaa, mutta emme pysähtyneet siellä, sillä sisällä oli jo porukkaa (eikä koiria saa viedä autiotupiin sisälle). Tupa oli kahden järven välissä. Pidimme tauon parin kilometrin päässä Saarijärveltä. Matkanteko oli hidasta ja vaivalloista runsaan kivikon vuoksi. Tauolla keitin teetä ja kaurapuuroa ja söin evääksi aamulla tehdyt näkkileivät. Sitten jatkoimme matkaa. Keli kirkastui ja aurinko paistoi upeasti.
Sitten se tapahtui: Miska karkasi porojen perään. En tajunnut varoa, kun edellisellä vaelluksella se oli tehnyt vain pieniä pyrähdyksiä porojen suuntaan, mutta oli tullut aina heti takaisin. Poroja nähdessäni aloinkin nyt typeränä vain kaivaa kameraa esiin, ennen kuin tajusin, että Miskahan jo laukkaa reppu selässä pitkin jänkää porojen perässä. Ja aloittaa ajohaukun. Yritin huudella perään, mutta liian myöhään.  Edessä oli lisää poroja, ja koira vain kiihdytti. Miska pinkoi vauhdilla itään päin tunturin yli ja katosi mustana pisteenä jonnekin horisonttiin. Huutelin, karjuin ja viheltelin, mutta tällä ei ollut mitään tehoa, ääni kantaa todella huonosti. Vain tuuli humisi ja kurun pohjalla virtaava joki kohisi vastaukseksi.
Aurinko paistoi yhä räikeämmin. Kerran näin Miskan juoksevan korkealla tunturissa n. 300 m päässä länteen päin, ja sitten se taas katosi. Minuutit kuluivat. Vaeltelin ympäri rinteitä, tähystelin ja kutsuin koiraa. Ei merkkiäkään. Aloin hätääntyä ja itku nousi kurkkuun, koska alueella oli hyvin runsaasti poroja, ja mikäli Miskaa suinkin kiinnostaisi, siltä ei tekeminen loppuisi vielä moneen päivään, ja se voisi ajautua kymmenien kilometrien päähän porotokan perässä. Mietin, mitä voisi sattua. Miska voisi loukata jalkansa kivikossa tai jäädä repustaan kiinni johonkin, josta sitä ei ikinä löydettäisi erämaan keskeltä. Poromiehet voisivat myös ampua sen, sillä heillä on siihen lupa (jos irrallaan oleva koira hätistelee poroja poronhoitoalueella). Mietin mitä tekisin, ja päätin palata kohtaan, josta Miska alun perin karkasi. Olin tässä vaiheessa jo melko epätoivoinen, aikaa oli kulunut n. 50-60 minuuttia, kun näin Miskan laukkaavan idästä, siitä suunnasta johon se alun perin lähti, kohti paikkaa, jossa olin sen kadottanut. Aloin huutaa niin lujaa kuin jaksoin, ettei se vain lähtisi uudestaan minnekään. Se huomasi minut ja otti suunnan kohti, jatkoin huutamista, ja niin Miska juoksi luokse, ja sain sen syliini. Halasin sitä ja vannoin, että en enää vahingossakaan päästäisi sitä karkaamaan. Mikä helpotus että se tuli takaisin ! Laitoin sille heti hihnan valjaisiin, otin repun pois ja annoin vähän syötävää. Koira vaikutti olevan kunnossa. Mikä helpotus, että se löytyi.
IMG_6053p.jpg IMG_6057p.jpg
Miska hieman ennen kuin katosi näkyvistä ja heti sen jälkeen, kun olin saanut sen takaisin. Huom tyytyväinen ilme jälkimmäisessä kuvassa.
 
IMG_6220.jpg
 
Sää jatkui hienona koko illan. Reitti kulki hienon kurun ja joen laitaa, ja lähti sitten nousuun Guonjarvarrin ja Duollehuippujen välistä. Tuuli oli koko nousun ajan vastainen tai hiukan sivusta, pohjoisesta. Rinkan kanssa meinasin lähteä lentoon, eikä rinkan sadesuoja ainakaan pysynyt kyydissä mukana. Reitin korkeimmalla kohdalla levähdimme kiviröykkiön suojissa. Miska laskeutui kerälle lepäämään ja ummisti silmänsä. Taisi olla hiukan väsyksissä karkureissustaan.
Tästä eteenpäin maisemat vain paranivat. Upeita jyrkkiä vuoria, edessä laakea syvä kuru (Guonjarvaggi), purojen ja järvien vedet kimmelsivät kuin tuhannet jalokivet, joet kohisivat. Laskeuduimme alas Guonjarvarrilta laaksoon, jossa joen ympärillä oli pehmeää, tasaista nurmea. Tähän olisi saanut oivan leirin pystyyn. Lisäksi oli nyt täydellisen tyyntä.
 
Miska havaitsi kivikossa sopulin, kun ihastelin kameran kanssa rinteiden pieniä keltaisi, valkoisia ja violetteja kukkasia. Sopuli käkätti äkäisesti kolostaan, kun Miska työnsi kuononsa litteän kiven alle, ja menin katsomaan. Nostin kiveä, ja sen allahan sopuli-parka kökötti suojattomana. Jyrsijän ääntely muuttui kimeämmäksi ja kielsin Miskaa jahtaamasta sopulia, ja hetken kuluttua otus juoksi toiseen koloon.
IMG_6101.jpg
 
IMG_6424b.jpg
      Miska ja sopuli
 
Ohitimme seuraavan autio- ja varaustuvan, Kuonjarjoen klo 18 maissa. Sielläkin oli ilmeisesti tupa täynnä porukkaa, emmekä pysähtyneet katsomaan tarkemmin. Kilpisjärvi-Halti -reitti on yksi suomen suosituimpia vaellusreittejä, ja ajankohtana elokuu on monelle vaeltajalle mieleisin. Jatkoimme Kuonjarjoelta vielä n. 3 km eteenpäin reittiä, ja hiukan ennen ilta kahdeksaa aloitin leirin pystytyksen Siktagurajohkan ja Kahperusjohkan varrelle. Teltan kasaaminen sujui jo nopeammin kuin eilen, sellainen 10-15 min siihen menee. Teltta on ollut minulla pari vuotta, ja hyväksi havaittu (Marmot Traillight 2P, kupoliteltta; paino n. 2.4 kg). Iltaruokana oli Real Turmatin retkimuonaa, tällä kertaa curry-kanaa, joka oli oikein maittavaa. Koska olin yksin reissussa, niin olin päätynyt ottamaan mukaan kevyitä mutta melko hintavia retkiaterioita, mutta ne olivat hintansa väärti. Minulla oli yhteensä 6 kpl Real Turmatin pusseja, ja kaikki ateriat olivat paitsi täyttäviä myös maittavia. Ja valmistus hyvin helppoa, kun vain kuuma vesi lisätään pussiin, ei tarvitse keitellä sen enempää, jolloin polttoainettakaan ei kulu paljoa.Ruoista lista tekstin lopussa.
 
IMG_6109p.jpg 
Miska odottaa kun ruoka valmistuu.
 
IMG_6025p.jpg 

Taas valtakunnan rajalla.                   

IMG_6071p.jpg