Tulimme juuri tunti sitten, puoli yhdentoista maissa illalla kotiin hauskasta illanvietosta. Päästiin taas mukaan haku/etsintätreeneihin kaveriporukan mukana, ja tällä kertaa treenipaikka oli vähän harvinaisempaa herkkua, nimittäin Mustikkamaan vieressä sijaitseva pieni kalastajaseuran omistuksessa oleva pikkuinen saari. Saaressa oli pieni punainen päärakennus-mökki, saunamökki sekä leikkimökin tapainen.

Sekä Reiska että Miska olivat mukana, molemmat saivat tehdä omat harjoituksensa. Lisäksi treenien jälkeen pidettiin pieni herkutteluhetki ihmisten kesken, koirat saivat keskenään leikkiä, juosta ja kahlailla rannassa. Upea paikka, ja vielä kun oli aurinkoinen, kaunis sää, niin mikäpä oli ollessa koirilla ja ihmisillä. 

Miskalla oli paljon ihmeteltävää ja tämän illan jälkeen se on kyllä montaa kokemusta rikkaampi. Oli jännä nähdä, että Miska on nyt aivan eri pentu kuin vielä n. viikko sitten hakutreeneissä, jolloin se vielä oli selvästi arempi vieraita isoja koiria kohtaan. Nyt oli jo aivan eri sävelet. Miska tuntui muistavan, että viimeksi ei mitään ikävää sattunut vaikka oli paljon isoja muita koiria läsnä, ja se oli nyt huimasti rennompi toisten koirien läheisyydessä. Se halusi itse välttämättä mennä muiden koirien sekaan tutustumaan, joten päästin sen. Miska sitten ihan muina miehinä osallistui koiralauman puuhiin, vaikka muut olivat isoja koiria: belgianpaimenkoira, flätti, tolleri ja Reiska. Tarvittaessa nostin sen välilllä syliin turvaan, jos muut koirat olivat turhan innokkaita.

Harjoitusten ja kahvittelun jälkeen tehtiin vielä vajaan tunnin lenkki, jolla Miska jaksoi juosta suurimman osan ajasta, osan lenkistä kannoin sitä sylissä. Uusia kokemuksia oli myös hanhien näkeminen, lokkiparvet, silta lahden yli, merenranta.

Itse ihmisetsintäharjoitus sujui mielestäni loistavasti. En odottanut, että pentu vielä näin kolmannella harjoituskerralla tajuaisi työskennellä näin päämäärätietoisesti. Väärässä olin, nimittäin Miska tajusi ja muisti mistä on kyse, ja löysi vaikeasti piiloutuneet, jopa umpipiilossa olleet maalimiehet ilman vaikeuksia.

Kaikkein hauskinta oli Miskan tapa työskennellä: heti kun se sai ensimmäisen vainun maalimiehestä (havaitsi maalimiehen sijainnin), niin jo monen metrin päässä ennen piiloa häntä alkoi heti vispata hurjasti ja koko pentu oli ilosta kiemuralla ja laukkasi maalimiehen luokse. On kiva nähdä, että Miska on innostunut puuhasta ja älynnyt ainakin touhun perusidean: että pitää saada ilmasta vainu, ja sen perusteella löytää piilossa oleva ihminen.