Miska oli tänään mukanani Poliisiasemalla (hain uuden passin) Pasilassa, jonne menimme junalla, ja sen jälkeen vielä menimme keskustaan, ihan sitä varten, kun kerrankin minulla oli aikaa lähteä Miskaa totuttamaan kaupungin vilinään.

Tulikin kerralla aimo annos hyviä harjoituksia. Junassa matkustamista sivistyneesti harjoiteltiin namien avulla, palkkasin Miskan aina kun se hakeutuin "oikeaan paikkaan" junan eteisessä, takapuoli seinään päin istumaan minun ja seinän väliin siten, että ei ollut aukeavien heiluriovien tai ihmisten tiellä.

Nameja pitikin ostaa lisää jo Pasilan juna-aseman eläinkaupasta, sen verran tiuhaan tahtiin niitä syöttelin kun harjoitin Miskaa menomatkalla. Jännää on nähdä, miten nopeasti se oppii ja kokeilee uudestaan tapaa, josta saa palkinnon. Välillä tuntuu siltä, että sen aivot raksuttavat normaaliin koiraan verrattuna sekä hyvässä että pahassa 200%:n teholla, kun se tosiaan tuntuu havainnoivan yhtäaikaa aivan kaikkea ympäristössä, minun jokaista pienintäkin ilmettäni ja elettäni, kaikkia ääniä, tuoksuja jne jne ja reagoi myös kaikkeen sekunnin sadasosassa. Tämä on kyllä mulle aivan uutta verrattuna aiempiin koiriini, mutta nepä eivät olekaan mudeja. Junan paukahdukset ja sihahdukset aiheuttivat ajoittain pientä säpsähtelyä ja korvien höristelyä, mutta muuten Miska oli reipas. Helsingin asemalla harjoiteltiin myös pysähtyneen junan kanssa junaan nousua ja junasta poistumista muutamin toistoin, vaikka Miska kyllä on mennyt nyt ihan itse junaan, siis ei tarvitse enää nostaa.

Keskustassa käveltiin ensin asematunnelin läpi ja palkkasin Miskaa pienillä makupaloilla vierellä kulkemisesta ja rauhallisesta käytöksestä. Välillä otettiin sivulle istumista ja käännöksiä. Sitten mentiin Aleksanterinkadulle, jossa päästiin oikein joulutunnelmaan: Tänään on nimittäin ollut hieno pakkaspäivä, muutama aste pakkasta ja nyt illalla kun olimme keskustassa, siellä satoi koko ajan lunta - suuria lumihiutaleita ja kaikki oli niin jouluisen näköistä ja valkoista. Ihailtiin vähän joulukadun ikkunoita, sen jälkeen hypättiin raitiovaunuun (Miskan ensimmäinen ratikkamatka), mentiin pari pysäkkiä ja jäätiin pois kauppatorin reunassa, josta kävelimme Esplanadin puistossa läpi ihastuttavien joulumarkkinoiden ! Ei olisi tosiaan voinut parempaa hetkeä sattua sille, kun lähdettiin Miskan kanssa keskustaan palloilemaan, siis kun oli aivan ihanan jouluista ja kaunista ja lumista. Valkoiset lumihiutaleet näyttivät sieviltä Miskan mustassa kiiltävässä turkissa.

Lopuksi uskaltauduin vielä Stockmannin joulutungokseen. Kävelimme siis vain alakerran läpi, ja Miska kulki tosi hienosti minun vieressä tai kiinteästi takanani, niin että siitä ei tosiaan ollut häiriötä ihmisvilinässä. Tällä koiralla on kummallinen taito muuntautua lähes näkymättömäksi tällaisissa tilanteissa, siis se kun tulee niin nätisti kokoajan löysällä hihnalla ihan minun vieressä, ei tietoakaan mistään rynnimisestä, vetämisestä tai venkoilusta.

Ihmisiin se ei reagoinut juurikaan, joidenkin luo se olisi halunnut mennä tekemään lähempää tuttavuutta ja haistelemaan, mutta en nyt tietysti voinut päästää, kun vieraista ihmisistä ei ikinä tiedä. Vain yhtä ihmistä kohtaan se oli vähän varautunut tällä reissulla, ja se oli eläinkauppias, mies joka kumartui sitä kohden ja puhutteli sitä, Miska näytti vähän epävarmalta ja uskalsi mennä vain varovasti haistelemaan miehen kättä.

Tyytyväinen olen, että sain tämän reissun tehtyä ! Ja ylpeä olin Miskasta, se kun näytti varmaan tottelevaisemmalta kuin onkaan...