Joulun jälkeen olin itse matkoilla 3 vk, jonka ajan Miska oli hoidossa veljelläni ja Reiska vanhemmillani. Poissaollessani Miska oli päättänyt alottaa mudi-uroksille tyypillisen n. 1 v iässä tapahtuvan karvanpudotuksen (vaikka on siis vasta 10 kk) - tämä sopivasti juuri kun alkoi viikkokausien kovat pakkaset ! Kuulin, että myös Miskan Romi-veljellä on ollut samaan aikaan kuin Miskalla reipasta karvanlähtöä. Miska oli viihtynyt hyvin hoitopaikassaan, ja minusta on oikein hyvä, että se sai tuollaisen pidemmän jakson elellä "itsenäisempää elämää" ilman toista koiraa samassa perheessä. Hyvää on myös se, että se on saanut esim. ulkoilut ilman Reiskaa, sillä sen on hyvä oppia kohtaamaan itsenäisesti uusia koiria ja ihmisiä ilman toisen koiran henkistä tukea ja turvaa. Koskaan ei ole myöskään pahitteeksi nuo henkilökohtaiset ulkoilutukset pelkästään Miskalle, kun siinä pystyy paremmin keskittymään juuri Miskan kouluttamiseen ja opettamiseen.

Tilailin valjakkourheiluliiton vul:n sivuilta lenkkeilyharrastusta (ehkä joskus canicrossia) ajatellen valjaita, "vetovyötä" sekä joustavaa vetohihnaa, ja sen vuoksi otin sitten pitkästä aikaa molemmista pojista mittoja.

Miska näyttää Reiskaan verrattuna pienemmältä kuin onkaan, sillä Reiskalla on tällä hetkellä (aika ruokottoman näköinen) puolipitkä karva - olen vielä kahden vaiheilla kasvatanko sille täyspitkän näyttelykarvan vaiko pitäisikö keväällä leikata uudestaan lyhyeksi.

Reiska on 42 cm korkea, ja mittaukseni mukaan Miska on tällä hetkellä n. 4cm Reiskaa korkeampi, siis n. 46 cm. Mudiksi siis oikean kokoinen.

Tässä mitat listattuna:

MISKA: säkäkorkeus 46 cm, paino 14,4 kg. Rintakehä 55 cm, vyötärö 45 cm, selän pituus (lapa-hännäntyvi) 44 cm.

REISKA: säkä 42 cm, paino 13,7 kg, Rintakehä 53,5 cm, vyötärö 48 cm, selkä 34 cm.

Aika hauska tuo, että Miskalla on Reiskaan verrattuna syvempi rintakehä (ja Reiskakaan ei ole mikään höyhensarjalainen tämän kokoiseksi koiraksi) mutta silti kapeampi vyötärö; se onkin sellainen atleettikroppainen koira. Miska on myös nyt sitten ohittanut painossa Reiskan, eikä ihme, sillä Miskaa kun tunnustelee, se on jotenkin todella tiivis ja kiinteä, kaikki pehmytkudos on raudankovaa lihasta. Ja kyllä se sporttisuus näkyykin Miskan kaikessa liikkumisessa, se kiihdyttää hirmuiseen vauhtiin todella tehokkaasti, pystyy tekemään äkkikäännöksiä ja jarrutuksia ja pomppaamaan kevyesti korkealle kuin pallo !

Laajalahden jäällä on tällä hetkellä usean kilometrin pituinen luistelurata, jossa olimme yhtenä iltana (pimeään aikaan kun siellä ei enää ollut muita luistelijoita) koirien kanssa luistelemassa. Ei ollut juurikaan liukasta koirien juosta, kun jää oli päältä luminen ja vähän karkea, ja lisäksi radan reunoilla oli kävelyyn soveliaat "jalkakäytävät".

Miskan mielestä luistelu oli ilmeisesti käsittämätöntä ja omituista puuhaa. Se ei voinut käsittää, miksi lauma ei pysynyt koossa: kaverini luisteli välillä parinsadan metrin päässä ja Reiska taas huiteli omilla asioillaan radan reunamilla. Siinä olikin Miskalla mennä hermot, kun se koki että laumaa pitää paimentaa kasaan. Miska juoksi koko ajan meidän ihmisten väliä ja piti viu-viu-viu -haukkuininää. Miska myös kiihtyy siitä, kun näkee ihmisten tai koirien juoksevan tai liikkuvan lujaa vauhtia; sille tulee tarve lähteä itsekin juoksemaan ja silloin tulee mukaan tuo (mudeille ehkä tyypillinen...) ääntely. Agilityssä täytyykin tähän sitten kiinnittää huomiota kun pääsemme harrastusta jatkamaan, kun itse en todellakaan jaksa kuunnella louskuttavaa koiraa treenatessa tai kisoissa ! :P

Pakkasten jatkuessa olen pyrkinyt harjoittelemaan pieniä tottis-juttuja sisällä, esim. sivulle tuloon alan vihdoin olla jopa vähän tyytyväinen; erikoinen kontaktialustan käyttöön perustunut sivulletuloharjoittelumme näyttää tuoneen jonkinlaista lisäarvoa siten, että Miska näyttää oppineen tavallista varhaisemmassa opetusvaiheessa tuon ns. peräpään käytön eli osaa kääntää takapäätään siten, että etutassut pysyvät paikoillaan, kun teen paikallakäännöksiä siten että koiran on istuttava sivulle rintamasuunnassa. Ja tämähän olikin siis kyseisen menetelmän tarkoituksena. Kun yleensä olen opettanut koirat tulemaan sivulle ihan "perinteisin menetelmin" eli ohjaamalla aluksi makupalan ja käden avulla oikeaan paikkaan.

Lisäksi on jatkettu haku-harrastukseen toivottavasti jatkossa liitettävää ilmaisuharjoittelua itsekseen. Olen melkein joka ruoan annon yhteydessä haukuttanut sekä Miskaa että Reiskaa. Nyt olen myös alkanut tehdä sitä, että menen "piiloon" esim. huovan alle ja koiran on haukuttava saadakseen ruokakupin. Tällä hetkellä Reiskan haukku on edennyt vahvemmin; siltä tulee jo monta haukahdusta peräkkäin (kun pitkään haukahti vain yhden kerran ja jäi ihmettelemään, ellei palkintoa heti tullut) ja sen haukussa on pontta - tulee suoraan syvältä rintakehästä ja "vaativaan sävyyn". :) Kun taas Miskan haukunta on lomani aikana vähän ehkä heikentynyt, aikaisemmin se oli näistä vahvempi haukkuja, tosin Miska haukkuu lelulla huomattavasti paremmin kuin ruoalla. Lelun kanssa harjoitellessa se haukkuu kunnolla sarjaan 5-6 haukkua, kun taas ruokakupin kanssa tällä hetkellä jäädään kahteen haukahdukseen ja sen jälkeen helposti menee hämmentyneeksi ininäksi. Pitää siis nyt vain palkata hyvistä haukuista vaikka jo sen parin haukun jälkeen, kunnes sen varmuus kasvaa.