Tänä talvena on lunta riittänyt, ja se on tehnyt haku-treenit maastossa hiukan haasteellisemmaksi. Pari kertaa ollaan kuitenkin käyty Uusmäessä, jossa on ollut vähän helpompi liikkua, kun maasto on ollut osin valmiiksi tallattua. Näissä oloissa kaksi maalimiestä on tuntunut olevan ihan riittävä määrä, koska tosiaan kaulaa myöten hangessa liikkuminen on koiralle hieman raskasta. Viimeksi otettiin vielä lopuksi Miskalle makkararinki, joka sai toimia ikään kuin loppupalkkana - ideana, että koko "lauma" eli kaikki maalimiehet + Miska (+minä taka-alalla) kokoontuvat lopuksi yhteen ja maalimiehet saavat kehua ja syötellä Miskaa.

Nyt olemme myös katsoneet parhaaksi sen, että maalimiehen löydyttyä maalimies syöttää Miskaa ensin jnkv piilolla, ja sen jälkeen maalimies tuo koiran takaisin keskilinjalle minun luokseni. Miska kulkee tosi hyvin maalimiesten kanssa, kun saa herkkuja, ja näyttäisi että tällä hetkellä - ainakin tuttujen maalimiesten suhteen (vieraita ei olla kokeiltu) - maalimiesmotivaatio on hyvä. Treeniporukkamme miespuolista henkilöä en ole nyt käyttänyt maalimiehenä, tosin Miskan varautuneisuus häntä kohtaan on ehkä pikkuhiljaa laantumaan päin. Viimeksi ainakin lopun makkararingissä mieheltä saadut namit kelpasivat kaikista parhaiten Miskalle.

Nyt kun lunta on niin paljon, on hyvä aika keskittyä kerrankin muuhun kuin maastoharjoituksiin - eli tottelevaisuuteen. Se onkin meillä jäänyt turhan vähille ainakin häiriötreenien osalta. Kotona olemme jonkun verran harjoitelleet aterioiden antojen yhteydessä sekä muutenkin - mutta enimmäkseen vain sisällä.

Lähistöllä olevalla kentällä olen käynyt ottamassa vasta ensikertoja eteenmeno-harjoituksia viemällä lelun kentän toiseen laitaan ja lähettämällä Miskan sinne.

Viime viikolla oltiin pitkästä aikaa ryhmäharjoituksissa tottiksessa. Oltiin sisähallissa, ja ei ollut nyt kehumista, sillä emme Miskan kanssa voineet oikeastaan ottaa mitään varsinaisia harjoituksia, koska Miska oli niin kiihtyneessä tilassa, että vinkui koko ajan eikä oikein pystynyt keskittymään. Voi olla, että osa kiihtymyksestä johtui siitä, että ei oltu käyty kunnollisella lenkillä ennen harjoituksia. Ja toisaalta Miskalle oli tosi innostava tilanne nähdä pitkästä aikaa  tuttuja haku-porukkamme koiria (joiden kanssa se on saanut monesti leikkiä - ja se rakastaa koirien kanssa leikkimistä) ja ihmisiä. Tällä viikolla on samassa paikassa harjoitukset, ja odotan mielenkiinnolla, onko yhtään eroa viimekertaan. Nyt yritän väsyttää Miskaa tekemällä esim. tunnin juoksulenkin ennen tottista. Katsotaan, rauhoittaako se yhtään.

Eilen käytiin myös Viikissä ulko-tottiksessa ilman ohjausta parin muun koiran kanssa. Toinen koirista oli Miskan Romi-veli, joten pelkästään Romin läsnäolo toi erityistä haastetta Miskan keskittymiseen. Romin kun Miska muistaa myös erinomaisena leikki- ja vimmauskaverina pennusta asti.

Piipitystä esiintyi eilisissäkin harjoituksissa, mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen, sillä osan ajasta Miska kuitenkin keskittyi ja oli hiljaa. Sitten kun oli vähän tylsempää eli harjoiteltiin vaikka paikkamakuuta, niin vinkuminen hiukan kiihtyi.

Sitten päivän ilonaiheisiin: Tänään olin tosi tyytyväinen, kun sain Miskan pysäytettyä ja kutsuttua luokse, kun se oli jo ehtinyt nähdä jäniksen ja lähteä sen perään n. 20 m matkan innokkaasti vinkuen. Ja kieltämättä yllätyin, kun se tuli. ;) Hyvä näin.

Samaten sain sen kertaalleen saman lenkin aikana kutsuttua pois toisen koiran luota nopeasti. Toivotaan, että hyvä suuntaus perustottelevaisuudessa jatkuu.

Painoa on myös tullut lisää, onneksi. Miska kun olikin mielestäni liian hoikassa kunnossa. Nyt paino on sitten 15.8 kg. Sylissä tuntuu että koira painaisi kuin lyijy, vaikka on niin pikkuruisen näköinen.

Uusia juoksuvaljaita ja juoksuvyötä on myös päästy vähän kokeilemaan. Ollaan otettu lyhyitä spurttimatkoja (esim. 200 m kerrallaan) ja sen jälkeen Miska on saanut olla vapaana. Eli yritän näin alkuun opettaa tuota että valjaissa + käskyllä Miska juoksisi hihna kireällä ja mielellään vetäisi koko ajan, kuten cani-crossissa kuuluukin. Kovin voimakasta rasitusta en vielä uskalla, kun se on vasta kuitenkin vajaan vuoden ikäinen. Mutta pikkuhiljaa lisäillään matkaa ja aikaa ja tehoja. Miska nauttii todella kun saa päästellä ihan täysillä ja luvan kanssa vetää, ja kun kannustan sitä siinä. Olen tyytyväinen, että keksin Miskalle tällaisen lajin, ja sitä paitsi nyt Miskan ansiosta juoksen väkisin itsekin paljon lujempaa. Reiska on saanut toimia meillä "jäniksenä" eli se juoksee pitkällä hihnalla edellä, Reiska ei kyllä vetämisestä innostuisi. Mutta se tykkää juosta yhdessä meidän kanssa.

Nyt ei oikein ole enää ollut retkiluistelukelejä (jää on railoinen ja/ tai siellä on vettä), mutta vielä helmikuussa pääsi Miska juhlistamaan talvea ja kokeilemaan vetovaljaita myös meren jäällä, kun veti minua hurjaa vauhtia luistelureitillä. Käsittämättömän lujaa todella noin pieneksi koiraksi se pääsee. Energiaa sillä taas riitti, ja hauskaa oli. Muistaakseni nämä olivatkin niitä harvoja kertoja, kun Miska oli sitten kotona illalla ihan oikeasti väsyneen oloinen.