Mudien ensimmäinen pk-rotumestaruuskoe on käyty. Vaikka tällä kertaa Miskan kanssa jäikin tulos saamatta (koska yksi maalimies kolmesta jäi löytymättä), oli ilahduttavaa nähdä monta palveluskoiralajeja harrastavaa mudia koolla. Etenkin mudien tottissuoritukset olivat oikein hyviä, kaikkien pisteet sijoittuivat asteikolle 80-90 p. Kokeessa oli kaikkiaan kahdeksan mudia. Jälkikokeessa 1 alokasluokan koira (Helmi) ja 4 voittajaluokan koiraa (Manta, Pantse, Otus ja Luksi), hakukokeessa 1 alokasluokan koira (Veikko) ja 1 avoimen luokan koira (Miska). Viestissä 1 alokasluokan mudi (Konna). Haku-mestaruuden vei Veikko ja jälki-mestaruuden Luksi.

kuvat (c) Johanna Pihala


TOTTELEVAISUUS 88 p:
Miskakin suoritti varsin mallikkaan tottiksen. Hakukoirat pääsivät aloittamaan tottelevaisuusosiolla, kun taas jälki- ja viestikoirakot suuntasivat maastoon aamun alkajaisiksi. Tottiksessa tuomarina oli Vesa Häkkinen.
Arvosana erinomainen tuli paikallamakuusta sekä eteenmenosta. Jälkimmäisestä olen erityisen ylpeä, kun sen eteen on tehty jonkin verran töitä ja koitettu harjoitella mahdollisimman monissa eri paikoissa.
Iloinen olen myös siitä, että hyppynoudossa Miska hyppäsi molempiin suuntiin, eli harjoittelu oli tuottanut tulosta. Viimeistelyharjoituksissa painotin erityisesti paluuhyppyä kapulan kanssa ja vahvistin sitä, joten  nyt se sitten kokeessakin onnistui. Kosketus esteeseen tuli molempiin suuntiin ihan kunnolla, mutta se ei meitä haittaa, kun emme ole pyrkineetkään tällä hetkellä puhtaaseen hyppyyn. Kenties Miskalle vähän rotevampana mudiherrana metrinen hyppy ei ole niin kepeä kuin saman korkuisille mutta hiukan kevytrakenteisemmille mudeille ?
Seuraamisliikkeeseen olen myöskin tyytyväinen muuten, mutta henkilöryhmää ei olla harjoiteltu ollenkaan, ja tällä kertaa se sitten näkyi niin, että Miska ei oikein ymmärtänyt, että mitä oltiin tekemässä ja kohteliaana mudiherrana yritti ilmeisesti väistää henkilöryhmän henkilöitä, ja hyppäsi n. metrin sivuun kertaalleen kun suoritettiin henkilöryhmää. Jouduin siinä kutsumaan Miskan takaisin. Seuraaviin kokeisiin meinataan kyllä vähän ehkä harjoitella henkilöryhmääkin, kun tämä pomppiminen vähän laski muuten hyvän seuraamisen arvosanaamme. Seuraamisesta yleisarvosanaksi tuli Hyvä.

Etukäteen jännitin erityisesti sitä, erottaako Miska liikeestä istumisen ja seisomisen, kun harjoituksissa ne menevät välillä sekaisin. Tai aika useinkin nyt ennen koetta. Kokeessa Miska kuitenkin nyt kunnostautui ja osasi kuin osasikin tehdä istumisen, seisomisen ja maahanmenon oikein.



ESINE-ETSINTÄ: 27 p.
Maasto-osioissa tuomarina oli Anni Rytkönen.
Kosteahko tasainen sekametsä, jonkun verran pusikkoa. Lähetyslinja keskellä metsää eli ei mitään polkua tms. Lähetin ensimmäisen kerran vasemmasta etukulmasta, josta Miska kaarsi liikaa vasemmalle ulos alueelta, ja jouduin kutsumaan takaisin. Toisella lähetyksellä meinasi käydä sama juttu, joten vaihdoin vähän lähetyspaikkaa. Seuraavalla lähetyksellä löysikin ensimmäisen esineen, joka oli jonkinlainen kumisen verkon palanen. Sen jälkeen useita lähetysyrityksiä joilla olisin halunnut koiran etenevän 50 m:iin eli ruudun takareunaan, mutta jostain syystä kunnollista pistoa ei oikein tullut millään, ennen kuin lähetin sitten aivan oikeasta etukulmasta, jolloin Miska juoksi oikeaan takakulmaan ja sen läheltä löytyikin toinen esine (muistaakseni jokin pieni pehmolelun tapainen?). Miska toi molemmat esineet mallikkaasti minulle käteen, eli tällä kertaa ei sylkässyt sitä maahan kuten viimekokeessa. Jälkeen päin kuulin, että jostain syystä (pyörivä tuuli tms ?) useimmat muutkin koirat olivat tässä samaisessa esineruudussa jääneet jotenkin pyörimään ruudun etuosaan, eivätkä olleet edenneet kunnollisin suorin pistoin kuten yleensä.



HENKILÖETSINTÄ: 114 p.
Alue oli vasemmalta puolelta kallioista rinnettä, aivan vasemmanpuoleinen etukulma jyrkähkössä kalliorinteessä. Oikealla maasto laskeutui ja oli osittain aukeaa pensaikkoa.
Lähetin ensimmäisenä vasemmalle etukulmaan päin, siis ylöspäin kalliorinnettä. Miska lähti huonosti, kaarsi n. 10 m suoraan edettyään liikaa oikealle, ja kutsuin sen takaisin, ja lähetin uudestaan. Sitten lähti hyvin ja näytti etenevän syvälle, ja kuvittelin siis sen myös tarkistaneen etukulman. Tässä kyseisessä kulmassa olisi ollut ensimmäinen maalimies, joka jäi nyt siis harmittavasti löytymättä. Maalimieheltä jälkeen päin kyseltiin, oliko Miska käynyt siellä, eikä hän ollut ainakaan kuullut aivan vierestä mitään ääntä. Tosin mudit pieninä ja ketterinä koirina etenevät maastossa monesti hyvinkin äänettömästi, ja maalihenkilön voi olla vaikea havaita koiraa, ennen kuin se räksyttää suoraan korvanjuuressa. ;)
Miska palasi kutsusta n. 20 m päästä keskilinjalta - eli oli tehnyt ihan kunnon piston alueen vasemmalle puolelle. Sen jälkeen lähetin oikeaan etukulmaan. Keskilinjasta n. 20 m etäisyydellä oli pieni vesikuoppa, ja se ohjasi Miskaa kaartamaan liikaa vasemmalle. Kutsuin Miskan takaisin ja lähetin uudestaan niin, että Miska eteni hienosti suoraan oikeaan etukulmaan riittävän syvälle (arvostelussa tuomari muuten kehui tätä nimenomaista kohtaa työskentelyssämme, eli kun olin korjannut etukulmapiston ja koira meni sitten toisella lähettämällä juuri sinne minne lähetettiin).
Tässä kohtaa muistin lähteä itse liikkeelle ja katselemaan seuraavaa lähetyspaikkaa. Muistin myös huudella Miskalle "hyvä" ja "täällä päin", ja Miska tulikin varsin hienosti takaisin, lähetin sen sitten uudestaan hiukan niiltä kohdin, mistä se oli tullut edelliseltä vasemmanpuoleiselta pistolta takaisin. Itselläni oli toki tässä vaiheessa sellainen olo, että "jäiköhän tuonne etukulmiin joku", mutta luotin kuitenkin koiraan niin paljon, että en viitsinyt alkaa pistottaa varmuuden vuoksi toistamiseen etukulmia. Kokeissa kun USEIN jommassa kummassa etukulmassa on maalihenkilö. Niinpä tämä vähän kaihersi, kun ei mitään ollut sitten löytynytkään...

Ensimmäinen Miskan löytämä maalihenkilö oli n. 70 m:ssä, keskilinjasta n. 25 m syvyydessä erittäin tiheän kuusen alla umpipiilossa, laatikossa. Tiheän kasvillisuuden vuoksi en itse päässyt edes piilolle asti tunkeutumaan, vaan n. 2 m etäisyydelle ja siitä sitten kutsuin Miskan sivulle. Tuli hyvin ja oli toki tohkeissaan, ja innolla ja toiveikkaana (saiskohan palkkaa:o)?) tarkkaili maalihenkilöä kun tuomari kehotti hänet ulos piilosta.

Ennen viimeisen maalimiehen löytymistä ehdin pistottaa Miskaa jokusen kerran, eli tyhjiäkin tuli muutama. 100 m merkin kohdalla muistin juottaa Miskaa, kuten olin suunnitellutkin etukäteen. Loppuun asti Miska työskenteli oikein innolla ja energisesti, lähti upeasti ja suoraan pistoille. Viimeinen pisto oli kieltämättä ehkä vähän turhankin leveä, ilmeisesti Miska sai melko kauas hajun maalihenkilöstä, koska se eteni arviolta 50 m keskilinjan suuntaisesti n. 40 m syvyydessä, ja löysi sieltä, kaatuneen tiheäoksaisen kuusen uumenista maalihenkilön.
Pitkien etäisyyksien takia Miska saikin haukkua oikein kunnon loppuhaukut tällä maalihenkilöllä, koska minulla ja tuomarilla kesti hetken aikaa päästä piilolle asti. :)

Arvosteluista: Työskentelystä tuli kehuja, etenkin pistojen suoruudesta ja koiran innokkudesta ja motivaatiosta. Miinusta työskentelyyn tuli aivan hivenen verran siitä, että "koira olisi voinut totella hiukan paremmin ohjaajan kutsua keskilinjalle" eli parissa kohtaa jouduin korottamaan ääntä muutamalla asteikolla kun Miskasta ei näkynyt vilaustakaan 1-2 kutsusta huolimatta. Tähän tuomari kuitenkin totesi, että "Maalimiehiähän tänne on tultu etsimäänkin, eli koira teki tavallaan ihan oikein, kun ei halunnut viettää turhaan aikaa keskilinjalla..".
Ilmaisuista, joita meille siis tuli kaksi, Miska sai ekalta täydet 10 pistettä, ja toiselta 9 pistettä. Pieni miinus toisella ilmaisulla tuli siitä, että Miska oli ehkä turhankin lähellä (=aivan maalimiehen pään vieressä) haukkunut ilmaisuaan, ja antanut kenties pari pusuakin siinä välissä maalihenkilölle ;)


Kokonaisuutena tämä ensimmäinen 2-luokan hakukokeemme oli siis varsin opettavainen. Tajusin mm että:
1) Ajan loppumisesta Miskan kanssa tuskin tarvitsee huolehtia - 8 min kohdalla (aikaa 15 min yhteensä) Miska oli jo hakenut kaksi jälkimmäistä maalimiestä (ensimmäinen jäi siis etukulmaan ja löytymättä), ja oltiin n. 180 metrissä (keskilinja on 200 m pitkä) eli melkein radan lopussa.
2) Laatikkomaiset pistot Miska näköjään osaa, se teki useita n. 30 m leveitä pistoja, joten tuskin voittajaluokassakaan pistojen kapeus tulee olemaan ongelma.
3) En olekaan itse ihan toivoton tapaus ohjaajana, eli pystyin hahmottamaan alueen ja etäisyydet ihan hyvin. (tätä EN olisi uskonut; koiraan kyllä luotan mutta itseeni en niinkään!)
4) Miskan haukku vain paranee mitä enemmän se joutuu tekemään töitä. Vikalla maalimiehellä meinasi olla vaikeuksia saada Miska pois haukkumasta. ;)
5) Miskan kunto kestää, meni lujaa loppuun asti eikä osoittanut radan lopussa väsymisen merkkejä ollenkaan.
6) Muistin jopa juottaa koiraa 100 m kohdalla, eli jännitys ei ollut sabotoinut aivotoimintaani täysin. ;)
Tästä on hyvä jatkaa !
kuva: (c) Johanna Pihala