Alkuvuosi on sujunut Miskan kanssa mukavasti. Koira on pysynyt terveenä, ja ollaan voitu keskittyä täysipainoisesti kasvattamaan sen fyysistä kuntoa ja kestävyyttä. Talvella hiihdeltiin ja lumikenkäiltiin, ja lumien sulettua on juostu ja pyöräilty. Miska täytti maaliskuussa neljä vuotta, ja se on tänä keväänä mennyt oikeastaan joka lajissa lujempaa kuin ehkä koskaan aiemmin. Miskan kunto tuntuu siis olevan kohdillaan, ja lisäksi sillä on riittänyt intoa ja tarmoa aiempaa paremmin. Mudiurokset tunnetusti kypsyvät hitaasti, ja tuntuu että nyt Miskan ollessa 4-vuotias, voidaan nauttia täysillä yhteisen treenitaipaleemme hedelmistä. Koira alkaa vasta pikkuhiljaa olla parhaimmilllan. Sanotaakin, että mudi on kuin hyvä viini, se vain paranee vanhetessaan :)
 
IMG_6163%20pien-normal.jpg          Hk31tekst%20pieni-normal.jpg
 
Talven aikanakin saatiin runsaasta lumimäärästä huolimatta treenattua hakuporukan kanssa ihan mukavasti, otettiin parkkipaikoilla lähinnä ilmaisutyyppistä treeniä, minkä ansiosta umpipiilojen ilmaisut on Miskalle saatu entistä vahvemmiksi.
Voittajaluokan hakukokeisiin olemme valmistautuneet paitsi oman ryhmän viikottaisilla hakutreeneillä ja peruskunnon ja vauhtikestävyyden kasvattamisella, myös yhdellä pk-leirillä. Lisäksi muutaman kerran olemme vierailleet toisessa tutussa hakuporukassa. Leirillä saimme tehtyä Miskalle kertaalleen 300 m radan, mikä oli hyvin hyödyllinen kokemus. Huomasin mm. omakohtaisesti sen, että pitkällä radalla koiran pistottaminen on hyvinkin erilaista kuin vaikka alokasluokassa. Eli pistot saavat olla laajempia, ja koiraan pitää uskaltaa luottaa enemmän, eli ei kutsua pois niin tiuhaan. Muita noin pitkiä hakuratoja ei ollakaan tehty, mutta kylläkin pari kertaa n. 200-250 m. Pääsääntöisesti - ihan jo touko-kesäkuun kuumista keleistäkin johtuen - lyhyitä 100-150 m ratoja.
 
Koekertomus
 
Aamulla 8.6. ennen koetta teimme pienen verryttelyluontoisen pyörälenkin, pari kilometria rauhallisella tempolla. Sitten vain matkaan Nurmijärvelle kohti Röykän SPL:n tottiskenttää. Mukaan runsaasti vettä, kylmäkalleja, jäävesipulloja ja herkkuja koiralle sekä itselle. :) Kokeessa oli yhteensä 9 koirakkoa, joista 2 alokasluokassa, 3 avoimessa ja 4 voittajaluokassa. Voittajaluokan koirakoiden taso oli korkea, sillä kaksi neljästä tullaan näkemään elokuussa myös haun SM-kokeissa. Tuomarina tämänpäiväisessä kokeessa oli Heidi Helin.
 
 
Henkilöetsintä 160/170 p.
 
Lämpötila oli tässä vaiheessa, klo 10 maissa aamulla "vain" +21 C varjossa. Viilensin koiraa kastelemalla sen vatsanalusta ja pitämällä viilennysviittaa ennen vuoroamme. Starttinumeromme oli 2, eli pääsimme radalle jo melko vähäisen odottelun jälkeen. Miska oli innokas oma itsensä. Rata oli profiililtaan tasainen, kuivahkoa kangasmetsää ja paikoin tiheämpää pensaikkoa. Mäkiä tai isoja maastonvaihteluita ei ollut. Tuulta oli ihan reippaasti, tuuli tuli jostakin oikealta edestä, joten koiran oli helppo saada haju jo kaukaa maalihenkilöstä.
 
Etukulmien pistot molemmille puolille  menivät hienosti, teki hyvät n. 30 m laatikkopistot. Kolmannella pistolla löytyikin sitten jo ensimmäinen maalihenkilö maastoverkolla peitetystä häkistä radan oikealta puolelta, n. 50 m radan alusta, 40 m syvyydestä. Ilmaisusta täydet pisteet, ja hallintaan sain Miskan ensimmäisellä käskyllä. Sen jälkeen 2-3 pistoa ennen seuraavan maalihenkilön löytymistä. Tässä vaiheessa en enää osannut ilmeisesti aloittelevana ohjaajana hahmottaa, mikä on sopiva frekvenssi kutsua koiraa takaisin pistolta, ja päästin Miskan työskentelemään liian itsenäisesti. Käytännössä en siis huudellut koiraa ollenkaan, vaan odotin, että koira tulee itse pois pistoilta, ja tästä seurasi se, että Miska arveli, että parasta hoitaa homma itsenäisesti, kun ohjaajasta ei nyt ole apua ;) Lisäksi tyhmästi yritin lähettää Miskaa jo tutkitulle alueelle, kun en hahmottanut missä ensimmäisenä löytynyt piilo radan oikealla puolella oli. Tästä seurasi se, että Miska ei lähtenyt parilla pistolla kunnolla, eli eteni lähetyksestä n. 10 m ja palasi bumerangina takaisin. Eikä siis ollut koiran syy, kun koira varmasti ihmetteli, miksi lähetetään uudestaan jo tutkitulle alueelle. Lähti kuitenkin sitten toisella lähetyksellä aina ihan hyvin ja eteni riittävän syvälle.
 
Seuraava maalihenkilö löytyi arviolta n. 150 m kohdalta, jälleen oikealta puolelta. Tässä kohtaa koira oli omatoimisesti kertaalleen ylittänyt keskilinjan, mutta en nähnyt kyseistä ylitystä, enkä siksi reagoinut siihen. Olin joka tapauksessa lähettänyt vasemmalle, kun Miskan haukku alkoi kuulua oikealta n. 70 m päästä lähetyskohdasta. Eli varsin suuri pisto, jossa edes keskilinja ei pidätellyt koiraa lähtemästä hajulle. Luultavasti siis oli saanut hajun jo kaukaa radan toiselle puolelle tuulenpuuskan mukana, ja sen vuoksi ylittänyt keskilinjan (mitä ei ole Miskan kanssa sattunut edes treeneissä koskaan aiemmin, eli varsin poikkeuksellista tämä meille oli, ja johtui varmasti ihan siitä, että olin itse niin passiivinen, että koira joutui ottamaan ohjakset omiin tassuihinsa). Maalihenkilö oli puulaatikossa, ilmaisusta jälleen täydet, hallinassa ei ongelmaa.
 
Sen jälkeen edettiin puoli juoksua ohi 200 m:n merkin keskilinjaa, koska molemmin puolin oli alue tullut jo tutkituksi. Viimeiselle pistolle yritin lähettää kohtisuoraan keskilinjalta vasemmalle, mutta koira sai maalihenkilöstä hajun jo lähetystilanteessa, ja lähti viistoon oikealle ja näin heti, että sillä on haju, joten en kutsunut takaisin, vaikka lähtikin vinoon. Maalihenkilö oli maassa litteänä maassa pressun alla, ehkä 270 m keskilinjalta, n. 30 m syvyydessä. Miskan haukku aavistuksen pätki, eikä sinänsä ihme, kun oli pitkä rata takana helteessä. Ilmaisusta ei kuitenkaan pistemenetyksiä.
 
Pisteissä siis kolmesta maalihenkilöstä 120 p, ilmaisuista 30 p, mutta työskentelystä tuli tyydyttävä, koska tosiaan päästin koiran liian itsenäisesti työskentelemään, ja koska ylitti keskilinjan peräti kahdesti. Eli syystä työskentelypisteet laskivat. Lähetyksiä tuli arviolta vain kymmenkunta ja aikaa kului 12 min. Yhteensä 160 p.
 
 
Tottis 86 /100 p
 
Seuraavaksi siirryimme takaisin tottiskentälle Röykkään. Tottis oli siis ennen esineitä. Lämpötila kentällä oli varjossa +25-26, joten ei helpot olosuhteet, ja koira oli normaalia rauhallisempi ja "löysempi". Meillä oli ensin paikallamakuu, jossa ei ongelmia. Onneksi paikallamakuu oli varjokohdassa muuten aurinkoisella kentällä. Seuraamisesta tuli erittäin hyvä, hiukan seilaamista paikan suhteen ja Miskan seuruuasento ei ole aivan suora, mutta kontakti pysyi hyvin ja jopa henkilöryhmä (jota jälleen ei oltu harjoiteltu ollenkaan) meni hyvin. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan (puuttellinen), liikeestä maahanmenosta ja luoksetulosta kuitenkin erinomainen. Sitten taas seisomisliikkeessä otti väärän asennon, eli siitäkin puutteellinen. Valmisteleva osuus ja luoksetulo kuitenkin priimat seisomisliikkeen osalta. Tasamaanoudossa lähti aika rauhallisesti (laukkaravia) kapulalle, otti sen heti suuhunsa, mutta tiputti kapulan melkein heti, otti uudestaan suuhunsa, ja toi eteen, jaksoi istua ja pitää kapulaa sen aikaa kun pyysin irrottamaan. Arvosana hyvä. Hyppynoudossa kosketus menosuuntaan ja paluuhypyssä ponnistus esteestä, ja tästä tyydyttävä. A-estenouto erittäin hyvä tai erinomainen. Eteenlähetys erinomainen. Yhteensä 86 p.
 
 
Esine-etsintä 28/30 p
 
Viimeiseksi oli tottiskentän vieressä järjestetty esine-etsintä. Odotuksena oli, että josko kaksi esinettä kolmesta nousisi, kun aika kuitenkin on vain 5 min. Ensimmäinen esine (vauvan kenkä) nousi ensimmäisellä lähetyksellä alueen vasemman takakulman läheltä, tosin oli varsin ryteikköinen alue, jossa koiraa ei pystynyt näkemään alueen takaosasta. Toisen esineen nosti n. 2 minuutin kohdalla oikean sivurajan läheltä melko syvältä (muovinen paistinlasta), mutta palatessa pudotti esineen n. 3 m ennen kuin oli luonani, ja jouduin antamaan toisen käskyn, jolla palautti esineen hyvin. Kolmas esine oli n. 15 m syvyydessä alueen keskiosassa, ja lähetin sille Miskaa ainakin 3 kertaa, ennen kuin löysi. Näin kyllä että sillä on haju, koska pyöri todella kauan n. 5 m säteellä löytökohdassa, jostain syystä ei vain meinannut millään löytää esinettä. Onneksi ennen ajan loppumista nosti viimeisenkin esineen, pesusienen.
 
Kaikenkaikkiaan hyvin opettavainen kokemus, seuraavalla kerralla uskallan varmasti jo rohkeammin kutsua koiraa takaisin pistoilta henkilöetsinnässä, enkä vain seisoskele keskinlinjalla h-moilasena. :)