Julkaisen tässä blogissa nyt Terhi Multamäen kirjoituksen,  joka on ilmestynyt Helsingin Palveluskoiraharrastajien jäsenlehdessä 3/2014.  

Juttu käsittelee siis "Valmentajan näkökulmasta" meitä Terhin koutsattavia, SM-mitalisteja (myös EK:n SM hopeaa ja pronssia voittaneita Ullaa ja Primaa, mutta tähän olen liittänyt vain Miskaan liittyvän osion).  Jutusta tulee hyvin esille se, miten Terhi on osannut ratkoa meidänkin kohdalta ongelmat, joita moni muu haku-kouluttaja vaikutti pitävän mahdottomina esteinä etenemisellemme, ja miten lopulta nimenomaan Terhi sai minut uskomaan Miskaan hakukoirana ja palveluskoirana sen viettialueiden puutteista huolimatta.  Minun ja Miskan yhteistyön polku oli aluksi kivikkoinen, ja sitäkin hienommalta tuntuu tänä päivänä kun ollaan Miskan kanssa löydetty saumaton ja lämmin yhteisymmärrys kaikessa, ollaan tiimi jonka tekemisestä näkyy uskoakseni ulospäinkin ilo ja rakkaus yhteiseen puuhasteluun. 

- Niille jotka eivät tiedä alun vaikeuksistamme kerrottakoon vielä, että ensimmäiset 2 vuotta Miskan kanssa olivat aika vaikeita monella tapaa, koska Miska on ollut niin erityyppinen koira (ohjaajaherkkä, helposti paineistuva jne.) kuin mihin olin tottunut.  Lisäksi koiran äänenkäyttö kaikissa tilanteissa oli minulle uutta ja harmitti.  Lopulta päätin hyväksyä Miskan ihan sellaisena kuin se on.  Ja olen joutunut "puolustamaan" sitä sittemmin monissa tilanteissa, joissa kouluttajat ovat kauhistelleet ja pyöritelleet silmiä, että "eihän tuollaisesta mölytoosasta" tai "vietittömästä" koirasta ole pk-lajeihin.  Olen myös tietoisesti halunnut välttää sellaisia koulutuksia, joissa Miskan erityispiirteitä ei ymmärretä ja huomio menee liikaa sen vikojen päivittelyyn. Koska tietyt ominaisuudet nyt vain ovat koirassa ja sillä siisti, enkä halua lähteä kiistelemään siitä, voiko tai pitäisikö niitä väkisin kitkeä pois. Haluan säilyttää ennen kaikkea ILON tekemisessä :)

 Terhi%20ja%20Miska-normal.jpg

Kuvassa Terhi ja Miska neuvottelevat v. 2012 yhteisistä tavoitteista, ja siitä miten saadaan Minna uskomaan Miskaan.

 

KOUTSIN KERTOMAA
( Terhi Multamäki, julkaistu HPH ry:n jäsenlehdessä 3/2014. )
 
>> Miskan, joka on edesmenneiden mudi-urosteni Jorin ja Sulon jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, näin ensimmäisen kerran jo ennen luovutusikää, kun olin sitä Minnan mukana valitsemassa. Miska on haku-mudi jo neljännessä polvessa. 
Haun treenaamisen Miska ja Minna aloittivat toisessa ryhmässä, mutta siirtyivät minun ryhmääni vuonna 2010 Miskan ollessa n. vuoden ikäinen. Muistan elävästi ensimmäisen treenin, kun pyysin Minnaa tekemään siten, kuin he olivat aikaisemmin treenanneet. Koirakko lähti hakemaan hajua piiloutuneesta maalihenkilöstä ja sen saatuaan he juoksentelivat kovalla kiireellä takaisin keskilinjalle Miska haukkuen ja räksyttäen innosta.  Apua ! Näinkin jo heti sieluni silmin toisinnon omasta ekasta hakukoirastani, Jorista, eli erinomaisesta, mutta täysin holtittomasta hakumudista, joka huutaa ohjaajalleen keskilinjalla kitapurjeet väpättäen...  Onneksi Minna kuitenkin uskoi minua, luotti kokemukseeni ja lopetti koiransa kanssa hillumisen metsässä.  Sen koommin Miskalle ei ole hajuhakuja tehty, eikä ole kyllä tarvinnutkaan. Miska osoittautui alusta lähtien erittäin lahjakkaaksi hakukoiraksi, ja Minna "tottelevaiseksi valmennettavaksi ja hyväksi maalihenkilöksi. Minna pyrki yleensä toimimaan keskilinjalla kuten neuvoin, jolloin myös Miska oppi nopeasti ja toimi hyvin.
 
Ehkä suurin haaste Miskan koulutuksessa on ollut saada Minna uskomaan, kuinka lahjakas hakukoira Miska on ja saada Minna luottamaan Miskaan kaikissa tilanteissa. Ensimmäistä hakukoiraansa rakentavan ohjaajan on välillä ollut vaikea nähdä metsää puilta, mutta lopulta aina koirakko on päätynyt vaikeuksien kautta voittoon. Miskalla on hieman puutteita saalisvietissä ja taistelutahdossa, ja jossain vaiheessa Minna meinasi jäädä kiinni näihin puutteisiin.  Miskalla on kuitenkin erinomainen paimennusvietti, työskentelyinto ja -moraali, sekä aivan pettämätön nenä ja vauhtia kuin pienessä junassa.  Kun Minna hyväksyi koiransa puutteet ja ymmärsi sen vahvuudet, ja ymmärsi myös sen, että ollakseen huippuluokan hakukoira, koiran ei tarvitse olla "saalishullu taistelukone", alkoi parin yhteistyö sujua aivan uudella tasolla.
 
Jossain vaiheessa koulutusta Miska alkoi tehdä niin, että se innoissaan haukkui juostessaan pistolla kaikki piilon näköiset kohteet, ennen kuin oli edes haistanut, oliko siellä maalihenkilö vai ei. Tämä ongelma ratkesi sillä, että maalihenkilöt kätkeytyivät maastoverkkojen alle "keskelle ei mitään". He eivät saaneet olla lähelläkään mitään piilon näköistä (kivi, kanto, puu, pensas, tms.). Melko nopeasti Miska lakkasi turhan haukkumisen ja alkoi käyttää kunnolla nenäänsä, kun sen mielestä potentiaalisissa piiloissa ei ollutkaan ketään. Miskan ilmaisu on aina ollut omaa luokkaansa, sillä Miska rakastaa omaa ääntään - joskus vähän liiankin kanssa, eli ensimmäisillä pistoilla voi tulla innosta johtuvaa haukahtelua. Oikea ilmaisu ja intohaukahdukset kuitenkin eroavat toisistaan selvästi, joten erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Miska on nykyään niin taitava etsijä, että emme enää onnistu tekemään sille tarpeeksi vaikeita ratoja ja piiloja, vaikka kuinka yritämme. Miska saikin lisänimen Hakukone eli Google.
 
SM-kisoissa juhlistimme heti tuoreeltaan mitalisteja kuohuviinillä ja seuraavissa hakutreeneissä saimme nauttia uskomattoman hienosta mitalikakusta, ym:sta herkuista. Myöhemmin syksyllä toivottavasti saamme vielä fiilistellä saavutusta hakuryhmän kesken mitalijuhlissa, joissa toivottavasti saamme juhlia myös Miskan käyttövalioitumista. SM-kisoissa Miska jäi vain puolen pisteen päähän kolmannesta 1-tuloksesta ja käyttövalioitumisesta. Ehkäpä pääsemme juhlimaan myös syyskuussa pidettävien Pohjoismaiden mestaruuskisojen mitalistia... Onneksi Miskalle ja Minnalle jäi vielä jotain saavutettavaakin Suomenmestaruuden jälkeen :-).
 
On ollut todella hienoa päästä osalliseksi mestaruuskisojen tunnelmaan koulutettavien kautta (toim. huom. Terhin toinen valmennettava koirakko Ulla ja Prima voittivat etesintäkokeessa SM-hopeaa 2014 ja ovat aiemmin saavuttaneet Terhin valmennuksessa myös SM-pronssia), kun viimeksi vuonna 2008 olen itse päässyt niihin osallistumaan. Treeneihin ja tavoitteisiin sitoutuneet ohjaajat, ja upeat koirat ovat motivoivia koulutettavia. Vaikka välillä väsymys ja turhautuminen iskevät, eikä aina ole välttynyt eripuraltakaan, niin tällaiset saavutukset potkivat taas uutta intoa koutsiin.  Yhteistyössä on voimaa; ilman hakuryhmään sitoutuneita ja pyyteettömästi treenikavereiden koiria harjoittavia hakuharrastajia tällaiset saavutukset eivät olisi mahdollisia. Joten "kuuliaisten" oppilaiden Minnan ja Ullan lisäksi, haluan kiittää jokaista, joka on omalta osaltaan ollut auttamassa näiden SM-mitalistien saavuttamisessa !  <<
 
Terhi Multamäki
 
(Kirjoittaja on osallistunut hakukokeisiin vuodesta 1992, jälkikokeisiin vuodesta 1996 ja etsintäkokeisiin vuodesta 1997 lähtien neljän eri mudin kanssa, joista kolme on saavuttanut käyttövalion arvon. Kilpailuista saavutuksina on SM-hopea hakukokeesta vuodelta 1998, kolme piirinmestaruutta jälkikokeesta ja kolme piirinmestaruutta etsintäkokeesta. Toiminut hakukouluttajana parikymmentä vuotta.)