Lauantaina 20.9. aamu valkeni pilvisenä ja sumuisena. Hakukoirat oli jaettu kolmeen ryhmään siten, että jokaisessa ryhmässä oli yhteensä 4 koirakkoa, yksi kustakin maasta. Miskalla ja minulla oli ensimmäisenä vuorossa esine-etsintä, joka tapahtui kisakeskuksen viereisellä laakealla hiekkaisella rinteellä, josta osa oli pienten kuusten peittämää. Kansallisista kokeista NOM:n esine-etsintä eroaa siten, että etsittäviä esineitä on kolmen sijasta neljä, ja alueen koko on sama kuin kansallisissa ( 50 x 50 m) ja samoin käytettävissä oleva aika ( 5 min). Miska työskenteli hienosti ja kävi silminnäkijöidenkin mukaan läpi koko alueen. Se ehtikin löytää 3 esinettä neljästä. Lähiesine jäi, olin kuulemma kutsunut koiran pois kun se näytti olevan hajulla. Arvosanat NOM:ssa annetaan kouluarvosanoin, eli hyväksytty tulos on 5-10. Saimme arvosanan 7, josta kertyi 56 pistettä (esine-etsinnän kerroin on 8). Miskan esine-tulos oli itseasiassa paras kaikista Suomen koirakoista, sillä suomalaiset jälki- ja viestikoiratkaan eivät nostaneet kuin 0-3 esinettä kukin.

 

Esineiden jälkeen oli vähän taukoa, ja sitten päästiin Miskan kanssa asian ytimeen, eli henkilöetsintä-osuuteen. NOM:ssa hakurata on 400 m pitkä (kansallisissa 300 m) ja tämä erityispitkä 400 m rata suoritetaan kahtena peräkkäisenä päivänä. Tehtävästä suorituminen jo sinällään vaatii koiralta erinomaista kestävyyttä ja motivaatiota. Miska vaikutti ennen radalle lähtöä olevan ihan oma itsensä, enkä osannut aavistella mitään. Noin 50-100 metriä edettyämme huomasin kuitenkin, että kaikki ei ole kunnossa. Voi olla, että Miskalla oli närästystä tai jotain muuta vatsavaivaa, sillä se läähätti kuin maratonin juosseena jo ensimmäisen 100 m jälkeen, ja 200 metrissä se täysin vastoin tapojaan ei olisi halunnut lähteä pistolle, vaan heittäytyi keskilinjalle lepäämään. Vaikka keli, ilman lämpötila ja olosuhteet olivat kohdallaan, maasto tasaista jne. Olin huolissani ja ymmälläni koiran tilasta, annoin sen vähän levätä ja koitin tunnustella, onko sillä joku paikka kipeänä. Yritin tukea ja kannustaa sitä parhaani mukaan. Jatkoimme siis kuitenkin, ja menihän se rata loppuun asti joten kuten.  Tässä nyt näkyi koiran fyysinen kovuus ja työmoraali, eli se teki vaikka ei ilmeisestikään ollut sille helppoa tänään. Kaikki 3 maalimiestä löytyivät ongelmitta, kaksi ensimmäistä ilmaisua olisivat voineet mielestäni olla paremmat, mutta viimeinen oli erinomainen. Aikaa kului n. 18 minuuttia (käytettävissä 25 min).

 

 

 

Tuomarit olivat norjalainen ja ruotsalainen, ja siihen nähden miten huonosti oli mennyt, arvosana oli mielestäni varsin hyvä. Ettei vain olisi tullut säälipisteitä tälle oudolle mustalle otukselle, ihmettelin. Saimme siis arvosanan 7. Kerroin on 26, kertyi tästä 182/260 p. Radalta poistuttuamme oma jännitys ja pettymys purkautui sitten hetkellisesti harmistuksen kyynelinä. Pelkäsin että koiralla ei ole kaikki kunnossa ja olo oli  hämmentynyt. Samalla olin kuitenkin hyvin kiitollinen pikku Miskalle, joka oli aivan varmasti tehnyt urhoollisesti parhaansa.

 

Illalla oli jälleen gaalaillallinen, ja juhlistettiin hiukan myös joukkueenjohtajan synttäreitä. Rennoissa tunnelmissa ja mukavien joukkuetovereiden ansiosta paha mielenikin oli nopeasti tiessään. Miskakin vaikutti voivan ihan hyvin, jätin sen lepäämään ja keräämään voimia seuraavan päivän koitosta varten.

 

 

21.9. sunnuntaina sumu oli vielä sakeaa klo 6:45, kun kokoonnuimme Jämi-keskuksen edustalla. Siitä lähdettiin autoletkassa ajelemaan muutaman km päähän hakumaastoihin. Oli siis vuorossa toinen 400 m hakurata. Kaikeksi helpotuksekseni Miska oli nyt ihan oma itsensä. Maalimiehet löytyivät 200 m, 300 m ja 400 m kohdalta. Iloitsimme Miskan kanssa molemmat täysillä pitkästä hakuradasta upeissa maastoissa, joissa näkyvyys oli pääosin erinomainen ja koiran työskentelyä oli nautinto seurata. Suoritus onnistui omaan tasoomme nähden kohtuullisesti, ja tästä saatoin olla tyytyväinen. Vaikka tänään meni paremmin, olivat tuomarit tiukempia (suomalainen ja tanskalainen), ja arvosanaksi tuli vain 6 (yhteensä 156/260 p).  Tuomarit pitivät enemmän äänetöntä ja eleetöntä risteilyä ja yliheittoja harjoittaneista norjalais- ja ruotsalaiskoirakoista, ja olihan se todella kauniin näköistä. Yksi NOM:ien ehkä vähän kyseenalainen erikoisuus oli se, että jos koira esitti täydellisen kaunista laatikkoristeilyä, niin vaikka se ei löytänyt kaikkia maalimiehiä, se saattoi saada paremman arvosanan kuin koira, joka löysi kaikki 3 maalimiestä. Itse olin katsomassa, kun esim. ruotsalainen koirakko sai arvosanan 7, vaikka viimeinen mh jäi löytymättä.

 

 

              

 

Viimeisenä osasuorituksena sunnuntaina klo 13:00 minulla ja Miskalla oli vielä tottelevaisuus-osuus. NOM:n tottis on tyystin erilainen kuin kansallisten pk-kokeiden tottis. Liikkeinä ovat vain paikallamakuu ryhmässä ohjaajat näkösuojassa, seuraaminen, liikkestä maahanmeno ja seisominen, luoksetulo, tasamaanouto (2 kg). Liikkeenohjaaja huutelee ohjeita (esim. seuruun käännökset, tempon muutokset ja pysähdykset), toisin kuin pk-kokeissa. Kukin liike arvosteltiin jälleen kouluarvosanoin. Saimme lähinnä 9 ja 10 arvosanoja, yhteensä 74.75/ 80 p.

 

    

 

Yhteispistemäärämme oli 468,75/ 680, ja sijoitus 10. NOM-kymppikerhoon siis päästiin ! :D

Parannettavaa jäi omaan tasoommekin nähden, mutta harmiteltavaa ei, sillä onhan normaalia, että aina ei sitä maksimaalista täydellistä suoritusta saa ajoitettua kilpailupäivään. Tottis ja esineet menivät putkeen, olen niihin oikein tyytyväinen. Ja henkilöetsinnässä koira suoritti 2 x 400 m radan onnistuen löytäämään kaikki maalimiehet. Tästä voi olla todella ylpeä. Hieno Miska :)

 

 

OIi jännittävää päästä kokeilemaan vähän rajojamme ja huomata, että koira pystyy tarvittaessa työskentelemään pitkän 400 m radan kahtena peräkkäisenä päivänä, ilman palkkaa, hyvällä motivaatiolla, ongelmitta. Meidän suorituskyvyn rajat eivät siis tulleet vielä vastaan. Lisäksi itselleni yksi reissun ehdoton kohokohta oli, kun pääsin sunnuntaina seuraamaan oman vuoromme jälkeen hakuradalle muiden pohjoismaisten koirakoiden suorituksia. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Ruotsin ja Norjan tyyli eroaa suomalaisesta. Osallistuminen hakukoirakkona näihin mittelöihin oli minulle avartava ja inspiroiva kokemus, ja innostus jatkaa lajin parissa sai vain lisää tulta alleen.

Kilpailujen järjestelyt toimivat niin hyvin, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Todella ylpeitä voimme olla suomalaisina, että meillä pystyttiin näin hienot kisat järjestämään. Tästä voivat toivottavasti muut pohjoismaat ottaa mallia jatkossa. Kiitokset koko NOM 2014 -kilpailuorganisaatiolle.