Pe 15.9.17
 
Pohjoinen Pitkäjärvi - Kontiovaara - Kivilampi - Särkkäjärvi (autiotupa) 13 km
 
fullsizeoutput_1f92.jpg
 
fullsizeoutput_1f94.jpg
 
Yöllä en saanut jostain syystä unta ennen kuin joskus klo 4 aamuyöstä. Kirjoittelin yön tunteina vieraskirjaan juttua käynnistämme ja kuuntelin kännykkään ladattua Luontoilta-tallennetta. Kännykän toimivuuden uutena kokeiluna tällä reissulla oli hankkimani Samsungin vara-akku puhelimeen. Sillä pystyisi lataamaan puhelimen 1-2 kertaa täyteen uudestaan, joten uskalsin vähän reippaammin käyttää puhelinta. Sillä kun tulee otettua myös kuvia, kun sateella järjestelmäkameran kanssa pelaaminen on vähän riskaabelia, kännykkä on helpompi kaivaa taskusta ja näpätä nopeasti tilannekuvia. 
 
Heräsin jo klo 8, voi olla että pelkäsin vähän että joku paukkaa tupaan sisälle kesken unien. Aamu lähti takkuisesti käyntiin huonosti nukutun yön jälkeen, oli vetämätön olo ja mielikin vähän maassa. Tuntui että nestetasapaino oli sekaisin, oli varmaan tullut juotua liian vähän edellispäivänä ja se kostautui nyt. Söin tuvassa aamupuuron ja sitten vielä lounaankin, kunnes lähdimme klo 13 matkaan. Pitkin aamua oli vain vähän tihutellut vettä, mutta klo 12 oli alkanut sopivasti sataa yhtäjaksoisesti, ja välillä kaatamalla. Hetikohta mökin takaa alkoi pitkospuut, jossa sai taas liukastella henkensä kaupalla. Sen jälkeen pätkä hiekkatietä, sitten oikeastaan ensimmäiseen kunnon metsään tähän asti kuljetulla Susitaipaleella (jos harjumaisemia ei lasketa). Vanhoja kuusia, sammaleista väkevän vihreää sammalmetsää. Kantoja, jotka näyttivät menninkäisten ja haltioiden pieniltä pesiltä sammalkattoineen. Tätä jatkui vajaa pari km, mutta muuten koko tämän päivän taival oli lähinnä yhtä suurta surumielistä metsien ja soiden raiskiota. Suomalainen metsäteollisuus näyttäytyi siis täällä vähintään yhtä jäätävänä kuin tiheämmin asutuissa Suomen osissa. Olin jotenkin kuvitellut, että täällä syrjässä olisi luonnontilaista metsää enemmän kuin vaikka pääkaupunkiseudulla, mutta ei ainakaan Ilomantsissa. Käytännössä kaikki metsä on talousmetsää. Ja ainakin tämän reitin alueen kaikki suot muutamia pieniä lämpäreitä lukuunottamatta rumasti ojitettu. Metsäkoneet olivat runnelleet paikoin todella rumannäköisesti maata. Oli niin tuoretta kuin vanhempaakin raiskausjälkeä. 
 
20170915_133617.jpg
Menninkäisten pesiä
 
Näiden surullisten näkymien välissä oli tälle päivää onneksi välillä ihan kauniitakin paikkoja, jäkäläisiä kallioita suolampareiden rannoilla. Kesäkeleillä varmasti mukavia paikkoja leiriytyä. Karhun tuore, huonosti sulanutta viljaa sisältävä jätösläjä löytyi taas keskeltä meidän polkua harjanteelta, ja lisäksi Kontiovaaran kohdalla oli keskellä hiekkatietä samanlainen iso kasa, jossa oli lisäksi sulamattomia puolukoita. Itse kontiota ei kuitenkaan näkynyt, vaikka miten tähyilin soiden yli. 
 
20170915_164342.jpg
Karhu on syönyt viljaa pellosta. Jätöksiä.
 
fullsizeoutput_1f84.jpg
 
Kontiovaaran laavu ei ollut kovinkaan viehättävä, sijaitsi kosteassa pusikossa vailla kunnollista vedenottopaikkaa vieressä. Laavu ajoi kuitenkin asiansa sikäli, että tarjosi sateensuojan, ja koska olimme märkiä ja oli taivallettu 1,5 tunnissa jo 5.6 km, niin pidin reilun tauon. Kaakao ja ruisleivät kyllä maistuivat ja lämmittivät mukavasti. 
 
Tämän päivän reitillä polut olivat niin märkiä, että olivat kuin ojia pienoiskoossa, ja kengät nyt sitten lopulta humahtivat läpimäriksi. Tähän saakka olivat siis hyvin pitäneet, mutta jatkuvaa lotrausta eivät kestäneet, kun vettä tuli sekä yltä että päältä ja välillä jalka upposi jorpakkoon. Paria kilometriä ennen määränpäätämme Särkkäjärven autiotupaa oli niin märkä ojitettu suo, että siinä oli vähällä käydä hullusti ja kaikki varusteet kastua. Ei ollut mitään paikkaa mistä ylittää, ei pitkospuita tai sillantapaista, syvä leveä vesioja. Onneksi pääsin kuitenkin yli, ja koirillehan nämä on helppoja. Mitä nyt Miska repun kanssa vähän plutasi, mutta haalarin ansiosta ei kastunut pahemmin. 
Keli oli synkeä, satoi, tuuli ja vihmoi ikävästi, loppureitti tuvalle kulki korkeaa heinää kasvavan hakkuuaukean läpi. 
 
Yhtäkkiä mäen päällä edessä näkyi punainen mökki, joka ei muistuttanut perinteistä autiotupaa lainkaan. Rannassa oli lisäksi korea ja iso tornillinen grillikatos ja pukukopit, sekä kaivo, jonka pumppu ei kylläkään toiminut eli vettä ei saanut. Mäen päällä sijaitseva mökki oli kuin olikin Särkkäjärven autiotupa. Tupa on Lehtovaaran kyläyhdistyksen ylläpitämä ja rakennuttama, se on siirretty Kuuksenvaarasta ja on korkeampi ja isompi kuin autiotuvat yleensä. Todella siistissä kunnossa oli.
Mökille päästessämme olin jälleen aika kylmissäni, takki, T-paidat, trikoot, sukat, kengät likomärät. Vaihdoin äkkiä kuivat vaatteet ja nyt tuli villapaidalle kyllä käyttöä. Sytytin tulet kaminaan, tuvan lämmittäminen vei tosin hiukan aikaa, ja tupa myös viileni nopeammin kuin pienemmät autiotuvat. 
Illan pimetessä tuuli koveni ja sade jatkui ikkunoita vasten piiskaten. Olin kyllä tyytyväinen, että saatiin nukkua sisällä eikä teltassa tämä yö.
 
fullsizeoutput_1fa7.jpg
 
IMG_3031.jpg
 
 
 
La 16.9.17
 
Särkkäjärvi - Naurisvaara - Lehtovaara - Pieni Kiieskangas - Kiieskangas (laavu) - Parissavaara - Kallioniemi - Linnalampi (laavu)  yht. 24 km
 
 
 
fullsizeoutput_1f96.jpg
 
Aamulla muut tarvikkeet olivat kuivuneet, paitsi kengät vielä vuoristaan märät. Aamu oli viileä, harmaa ja tihkusaiteinen. Starttasimme klo 11. Eilisten kastumiskokemusten, liukkaiden pitkospuiden ja upottavien rämeiden ja kaatosateen takia en uskaltanut ottaa nyt sitä riskiä, että kastuttaisiin taas yhtäpahasti, sillä seuraava yö olisi pakko viettää teltassa tai laavulla. Näin ollen en seurannut joka kohdassa Pogostan reittiviittoja, vaan kiersin matkan alku- ja keskitaipaleelta suokohdat kävellen peltoja ja pientiloja halkovia hiekkateitä pitkin. Tämä myös lyhensi päivämatkaa 27 km:stä 23:een, riittämiin siinäkin jo olisi. Eräältä pellolta lehahti lentoon viisi taivaanvuohta, ja ylitse lentävät hanhiaurat muistuttivat syksyn etenemisestä. 
Kävely Särkkäjärveltä Lehtovaaraan saakka, n. 8 km vei vajaa 2 h. Pidin yhden pienen tauon pienellä punaisella maitolaiturilla. Tässä vaiheessa aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen sadepilvet eivät enää palanneet koko päivänä. Pienelle Kiieskankaalle vievä isommalta hiekkatieltä kääntyvä polku oli leppoisaa kuljettavaa. Nuorta mäntymetsää ja hiekkaisia kankaita pääasiassa. Metsästäjäporukka koirineen oli leiriytynyt Kiieskankaan laavulle, jossa olin suunnitellut pitäväni päivän toisen tauon, mutta koska laavu oli varattu, jatkoin vähän matkaa mäen päälle, jossa mättäällä istuen lämpimässä auringonpaisteessa kelpasi syödä eväitä. Siitä eteenpäin reitti Parissavaaraan saakka oli mukavaa vanhaa metsäpolkua, jota oli käytetty jo sata vuotta sitten lehmipolkuna. Reitti oli myös hyvässä kunnossa, ja esim. suo-osuuksille oli märkiin kohtiin ystävällisesti levitetty reilusti puunhaketta, niin että pääsi hyvin kuivin jaloin yli. Tämä osa Pogostan kierroksesta on ns. Kulkijan polkua. 
 
IMG_2947.jpg
 
IMG_3065%20%281%29.jpg
 
Vielä yksi tauko ehdittiin pitää aurinkoisella pientareella nautiskellen n. 3 km ennen Koitajoen ylittävää Kallioniemen siltaa. Kallioniemessä oli sotamuistomerkki sekä sotahistoriallisista tapahtumista kertova opastaulu. Koitajoki oli ollut talvisodassa ratkaisevassa asemassa vihollisen pysäyttämisessä. 
Kallioniemeen tultaessa oli taivallettu 20 km, ja se alkoi tuntu niskoissa ja säärikipuna. Ilta-auringossa jatkettiin nyt Koitajoen rantaa etelään päin kauniin vehreissä metsämaisemissa Linnalammen laavulle saakka. 
 
Koska tänään oli lauantai ja metsästyskausi on vähän aikaa sitten alkanut, niin välillä pyssyjen pauke oli kuin uutena vuotena tai talvisodassa konsanaan. Onneksi koirat ei ole paukkuarkoja, muuten olisi voinut olla vähän hankalaa. Äänitehosteiden ansiosta sotahistoriaan saattoi virittäytyä sitäkin paremmin, jos halusi. Sotahistoriasta vielä mainittakoon Parissavaaran lähistöllä sijainnut venäläisten valtava korsukylä, jonka tantereen halki reitti kulki. Siellä oli huoltokuljetusten pettäessä oli kuollut paljon venäläisiä sotilaita kylmään ja nälkään. Olivat asuneet korsuissa, havumajoissa ja erilaisissa onkaloissa. Jäljellä näistä oli enää vain kuoppia ja juoksuhautoja, mutta tunnelma paikalla oli jotenkin aavemainen. Hatuntien varressa on kuulemma myös tältä ajalta peräisin oleva venäläinen joukkohauta, johon on haudattuna sekä heidän sotilaitaan että hevosia. 
 
Iltatoimet kauniilla paikalla Linnalammen laavulla Koitajoen rannalla sujuivat mukavasti. Ilta hämärtyi ja viileni nopeasti. Tänään oli selvästi viileämpää kuin aiempina öinä. Miska sai käpertyä koirien makuupussiin, ja se näytti toimivan hyvin. Miskalla oli selvästi mukavan lämmintä pussissaan. Yöllä oli ehkä n. +5*C.
 
20170916_210229.jpg
Miska makuupussissaan.
 
fullsizeoutput_1f76%20%281%29.jpg
Sisu Siiseli yöpuvussaan. 
 
IMG_3041.jpg
Teltta koitajoen rannalla Linnalammen laavulla. 
 
Su 17.9.17
 
Linnalampi - Taitajan taival - Iso Suokko (nuotiopaikka) - Hiislampi (laavu) - Issonjärven P-paikka, yht. 13 km.
 
fullsizeoutput_1f7b.jpg
 
Yöllä majavat häiritsivät untamme läimäyttelemällä tasaisin väliajoin vettä hännällään. Lisäksi kuului niiden pitämää muuta ääntelyä. 
Aamu valkeni kosteana ja utuisena. Pari suurta hanhiauraa lensi Koitajoen yli etelässä päin. Puolenpäivän aikaan päästiin liikkeelle. Reitti oli varsin viehättävää tuoretta sekametsää harjun lakea lampien väleissä seuraten. Näkymätkin ihan mukavat.
Sieniä, eritoten karvarouskuja, oli hurjan paljon, kilometritolkulla pitkin poluvarsia. Oli pakko kerätä niitä, vaikkei ollut tarkoitus.
Vastaan tuli tällä pätkällä pari sienestäjää ja yksi lenkkeilijä. Harjun vierustoille pääsee kätevästi myös autolla pikkuteitä pitkin. Muita vaeltajia ei ollut näkynyt koko Pogostan vaellukseni aikana, eikä tänäänkään. 
Askel painoi erityisesti alkumatkasta niin, että jo 5 km jälkeen jouduin pitämään pidemmän tauon ja syömään kaikki eväskorput, juomaan loput kaakaot ja pari kupillista teetä. Sen jälkeen virkistyin ja jatkoin matkaa Hiislammen laavulle, jossa oli nuori pariskunta sieniretkeilemässä. Kertoivat, että Ilomantsissa on karhuja ollut aina todella paljon. Tänä vuonna karhunmetsästuskausi oli jo ohi, sillä Ilomantsissa myönnettiin 22 kaatolupaa, ja ne oli käytetty jo viikossa.
Tästä oli enää pari km autolle, jossa olimme viiden jälkeen. Antoisa reissu kaikenkaikkiaan :) 
 
fullsizeoutput_1fb6.jpg
 
 
IMG_3097%20%281%29%20kopio.jpg
Miska joutui sienijuhdaksi. Julmaa!