Rally-tokon maalima todella osoittautui tänään Miskan kohdalla suorastaan ällistyttäväksi: Miska pystyi pitämään minuun kontaktia ongelmitta ja keskittyi ensimmäistä kertaa meidän treenihistoriassa toisten koirien keskellä  intensiivisesti minuun eikä ympäristöön ! Sain siis yllättyä erittäin positiivisesti, ja kyllä tulikin hyvä mieli. :)  Joskus nämä näennäisesti pienet onnistumiset tuntuvat suurilta voitoilta. Kun jonkin aiemmin hyvin hankalalta tuntuvan haasteen ylittää - vaikka sitten vain kertaluontoisesti, mutta kuitenkin.

Otin siis tänään Reiskan ohella myös Miskan mukaan Agi-mestan omatoimitreeneihin, jossa suurin osa ihmisistä treenaa lähinnä rally-tokoa, mutta samassa tilassa voi ottaa myös agi-esteitä ja mahtuu myös hyvin tekemään TOKO:n etäliikkeitä ym. Kokeilin ensimmäistä kertaa Miskan kanssa mennä ns. rally-toko -rataa. Itse olen kerran aiemmin livenä nähnyt tätä lajia joten on ihan uusi juttu minullekin. Rata koostuu siis merkeistä, joissa kuuluu kussakin tehdä tietty merkin määräämä "temppu" tai liike, esim. maahanmeno, istuminen, seisominen, pyörähdys 360* oikealle/vasemmalle, pujottelu merkkien väleistä liikkeessä seuraten, 1, 2 tai 3 askelta taakse/eteenpäin, hidasta käyntiä, juoksua, hyppyeste, spiraali seuraten jne. Vähän vaikea selittää, ellei pääse livenä näkemään mistä on kyse. ;) No joka tapauksessa laji eroaa hyvin paljon tavallisesta TOKO:sta. Siinä saa esim. puhua koiralle ja antaa sanallisia käskyjä rajattoman määrän, saa auttaa koiraa käsimerkeillä esim. menemään tiettyyn suuntaan pyörähdyksen jne. Tämän päivän rataan kuului erilaisia asennonvaihdoksia, seuraamista, jättöliikkeitä jne ja Miska keskittyi tosi mukavasti. Makupalat kelpasivat (tämäkään ei meillä ole aina itsestään selvää, eli häiriöisessä ympäristössä Miska saattaa sylkeä parhaimmatkin makupalat lattialle kun ei ylivireystilansa vuoksi kykene kiinnostumaan syömisestä tai leluista...) ja Miska seurasi nätisti kontaktia pitäen. Tottakai palkkasin sitä tästä ruhtinaallisesti ja tiuhaan, koska koskaan aiemmin se ei ole mennyt tällä tavalla, että olisi näin keskittynyt minuun - siis yleensä muiden koirien vilkuilu vie 6-0 voiton minuun keskittymisestä. Oli ihanaa palkita koiraa ja nähdä miten Miska nautti, kun se huomasi että tekee kaiken ihan oikein. :) Miska siis kyllä on hyvinkin miellyttämisen haluinen ja haluaisi tehdä kaiken oikein, mutta monesti se vain ei pysty vilkkautensa takia keskittymään pyydettyjen hommien  tekemiseen, vaikka  osaisikin asian. Sekä minulle että Miskalle on ollut monesti kohtuullisen turhauttavaa ja raskasta juurikin tämä, kun Miska kyllä haluaisi totella, mutta kun ei erilaisten häiriötekijöiden ja sisäsyntyisen vilkkautensa vuoksi pysty. On jotenkin masentavaa torua koiraa siitä, kun toisaalta tiedostaa, että koira ei voi itselleen ja vieteilleen (sukuvietti ym) mitään. Ja koira näyttää sitten siltä, että "enhän minä mitään tahalteni tee.." ja esittää kaikki alistumiseleensä ja on tosi säälittävän näköinen. Ja hetken kuluttua se taas menee saman hajun tai kielletyn asian perässä ja joudun taas kieltämään... Tästä johtuen ollaankin keskitytty treenaamaan tottista lähinnä ihan häiriöttömissä paikoissa, jotta meillä olisi Miskan kanssa mahdollisuus saada positiivisia kokemuksia treeneistä, ettei suuri osa ajasta mene siihen että joudun kieltämään menemästä hajujen perässä tms. Kun kuitenkin koko koulutuksen idea on minusta se, että koiran kanssa yhdessä tekemisen pitäisi olla hauskaa ja iloista, eikä katkeraa tervanjuontia ja jatkuvia epäonnistumisentunteita. Tänään tämä tavoite onnistui kerrankin myös tottelevaisuusharjoituksissa, häiriöstä huolimatta. :) Merkittävä etappi meille Miskan kanssa.