Miska on ollut nyt 3 viikkoa uudessa kodissaan meillä. Haimme sen Sammatista sunnuntaina 24.5. Samana päivänä tiibetinterrieristäni Reiskasta tuli Rauman näyttelyssä FIN MVA, joten haimme Miskan sitten paluumatkalla Raumalta.

Miskan kanssa kaikki on mennyt hyvin, mitään erityistä huolenaihetta ei ole ollut. Ensimmäiset päivät ja viikot menevät tietysti itselläkin paljolti vain pentuun tutustumisessa. Vielä on vaikea sanoa kauhean paljon siitä, millainen koiruus tuosta kasvaa. Mutta täytyy sanoa, että ainakin tässä vaiheessa kaikki on näyttänyt erittäin lupaavalta ! Miska on mukavan vilkas (pidän vilkkaista ja "nopeista" koirista), aktiivinen ja osaa tarvittaessa myös rauhoittua nopeasti. Se on aika "puhelias", sillä on paljon erilaisia ääniä ja haukahduksiakin joka tilanteeseen tarvittaessa, kun joku asia ei Miskan mielestä mene ihan putkeen. ;)

Olen tosi tyytyväinen siihen, että Miska suhtautuu vieraisiin ihmisiin ystävällisesti ja menee rohkeasti, pieni häntä vipattaen ja korvat tiiviisti luimussa, oma-aloitteisesti tervehtimään vieraita jos suinkin pääsee, niin ulkona kuin sisälläkin.

Vieraita koiria se pelkää, mikä on varmasti tämän ikäiseltä pikkupennulta ihan viisastakin. Narttukoirat eivät ole ihan yhtä pelottavia.

Muuten Miska on ikäisekseen mielestäni ihan "normaalin rohkea" ts. uudet asiat jännittävät aluksi, mutta se on utelias ja haluaa ottaa selvää, mistä on kyse, vaikka vähän pelottaisikin. Tällaiselle pehmeälle pennulle on varmastikin erityisen tärkeää, että juuri tässä iässä saa nyt paljon erilaisia kokemuksia maailmasta, ja hyviä kokemuksia nimenomaan. Niinpä olen kuljettanut Miskaa heti ensimmäisistä päivistä alkaen mukana esim. Reiskan agility-harjoituksissa, töissä parina päivänä, julkisissa kulkuneuvoissa, kauppakeskus Sellossa jne. Tykkään siitä, että se kulkee yleensä häntä pystyssä kun on ensin hiukan katsellut ympärilleen ja tarkistanut minulta, että paikka on turvallinen. :)

Ainiin, ja ollanhan me käyty peräti jo kaksissa haku-treeneissäkin. :) Ensimmäisen ja toisen treenikerran välillä oli jo huima ero, eli tokalla kerralla Miska jo muisti mitä ollaan tekemässä, ja oli tosi innokas juoksemaan makkara-ringissä ihmisten välillä metsässä. Ja se haki myös piiloista innolla "maalimiehet". Toivotaan, että tämä kiva harrastusporukka säilyy tulevaisuudessakin, koska toivoisin, että hausta tulisi meille ykköslaji jatkossa. Minusta on hyvä aloittaa juurikin haulla pennun kanssa, koska samalla siinä tulee tosi hyvin sosiaalistumista ja vieraiden ihmisten kohtaamista. Jäljestys on toki toinen hyvä laji, mutta se on vähän yksinäisempää puurtamista, ja minusta on kiva tavata muita harrastajia varsinkin, kun on itse nyt aika aloitteleva näin pk-puolella.

Tällä hetkellä vaikuttaa, että Miskasta on tulossa luonteeltaan tosi miellyttämisenhaluinen ja hyvinkin pehmeä koira. Se on kiltti ja tottelee heti ensimmäisellä käskyllä kieltoja, eikä yritä uudestaan, kuten kovempi pentu voisi koittaa. Minusta Reiska oli aikalailla samanlainen tässä suhteessa pentuna, siis yhtä pehmeä ja kiltti. Semmoinen tuo Reiska on vieläkin, vaikka toki itsepäisyyttä on tullut aikusuuden myötä. Mutta toki voi olla, että muutosta tapahtuu vielä paljonkin pennun luonteessa tämän suhteen. ;)

Ruokahalu Miskalla on ollut tosi hyvä. Tällä hetkellä syödään vielä kasvattajalta saatua kuivamuonaa sekä kalapohjaista kuivamuonaa, jonka seassa välillä jotain maitotuotetta tai pentu-NEU:ta.

Miska on tosi liikunnallinen pentu, se on ollut alusta asti tosi tomera menemään, kiipeilemään ja tasapainoilemaan. Ollaan käyty nyt muutaman päivänä lähimetsässä kiipeilemässä kallioilla ja mättäillä, ja Miska menee kyllä jo vauhdilla Reiskan perässä.

Reiskan kanssa niillä on muutenkin hyvät leikit, ainakin energiaa kuluu eikä tarvitse mamman olla koko ajan leikittämässä Miskaa, kun Reiska välillä "hoitaa" pentua. Reiska on osoittautunut tosi hyvähermoiseksi pennun kanssa, välillä ihan säälittää, kun Reiska ei juuri puolustaudu, vaikka pentu roikkuu siinä lakkaamatta, repii turkkia, korvia, kuonoa, häntää ja vie Reiskalta suusta luut ja kepit. Välillä Reiska onneksi osaa sanoa murahduksenkin, jos haluaa omaa rauhaa. Mutta yleensä se tyytyy joko sietämään Miskan riekkumista tai sitten hakeutuu sohvalle tai ikkunalaudalle turvaan pennun hampailta. Reiska myös nätisti leikkii pennun kanssa semmoisia leikkejä, missä ne voivat leikkiä vähän tasa-arvoisemmin; eli lähinnä makoiluleikkejä, joissa Reiska vaikka makaa mahallaan tai selällään ja Miska saa sitten kiipeillä ja nahistella Reiskan päällä.

Tänään tehtiin Nuuksiossa pitkä useamman tunnin pituinen kävelyretki. Miska oli tietysti sylissä suuren osan matkasta, aina kun se vähänkin näytti väsyvän. Mutta yllättävän paljon se jaksoi itsekin kävellä! Se myös kävi pulahtamassa muutaman kerran lammessa, josta tuli kyllä äkkiä pois, mutta piti mennä sitten hetken kuluttua uudestaan. :)