Agilitystä ei olekaan vielä ollut puhetta täällä, ja ei ihme, sillä en ole kevään 2010 agilityn aloittamisen jälkeen blogia päivitellyt.

Keväällä 2010 meille kävi oikea onnenpotku, sillä saimme paikan meille loistavassa agility-ryhmässä HSKH:lla. Ryhmässä treenaa myös Miskan Romi-veli omistajineen, joten on ollut mielenkiintoista ja hienoa seurata veljesten "henkistä ja fyysistä kasvua" rinta rinnan. ;) Eroja veljeksissä on, mutta on myös yhtäläisyyksiä. Treenien vetäjänä toimii mudikasvattaja ja SM-tasolla agilityssä kilpaileva Marjo, jonka varmasti useimmat mudi- ja agilityihmiset tuntevatkin. Tähän ryhmään pääsy oli erityisen riemukas asia paitsi siitä syystä että ohjaajalla on harvinaisen hyvä tietämys mudi-rodun erikoisuuksista lajin treenauksessa, myös siksi että toisen koirani Reiskan kanssa treenattiin ensimmäiset 2 vuotta agilityä lähestulkoon kokonaan ilman ohjausta (eli ns. "vapaissa omatoimitreeneissä"), minkä seurauksena minä kokemattomuuttani en alusta asti osannut tehdä asioita oikein. Reiskalle esim. jäi kokonaan opettamatta kontaktiesteiden kontaktit sekä kepeissä eteneminen ilman kädelläohjausta. Näitä sitten aloin harjoitella 2-3 vuoden harrastamisen jälkeen, eli on ollut pikkuisen työmaata korjata omia aiempia virheitä Reiskan kanssa. Minä kun olen agilityä ennen Reiskaa harrastanut viimeksi 1990-luvun alussa, ja silloin laji oli todellakin ihan erilainen kuin nykyään ! Moni asia agilityssä on kehittynyt ihan uskomattoman paljon. En ollut kuullutkaan (ennen kuin sitten lopulta kun pääsin ohjattuihin treeneihin Reiskan kanssa n. 1½ v sitten...) esim. valsseista, jaakotuksista, persjätöistä, pakkovalsseista, japanilaisista, saksalaisista jne - enkä taida edelleenkään olla ihan sisäistänyt noita kaikkia termejä. ;) Uskon siis nyt, että Miskan kanssa saan agilityssä asiat opetettua kuten oikeaoppisesti kuuluukin, ettei tarvitse sitten parin vuoden päästä lähteä korjaamaan ja paikkailemaan koulutuksen alkuvaiheessa tehtyjä mokia.

Säiden puolesta agilityymme on Miskan kanssa päässyt tulemaan harmittavia taukoja: Viime kesä 2010 oli niin kuuma, että treenit jouduttiin useasti perumaan kokonaan. Syksyllä päästiin hyvään treenirytmiin, kunnes sitten marraskuussa paukkasi lunta niin paljon, että Ojangon agility-kenttä on varmasti tälläkin hetkellä saavuttamattomien lumikinosten peittämänä ja ympäröimänä.

Agility-ryhmässä ehdittiin harjoitella alkukesän ja syksyn aikana kuitenkin monia hyödyllisiä juttuja. Kontaktiesteitä, keppejä (kuja-menetelmällä; tällä hetkellä tai no sillon kun viimeksi on pystytty kujaa tekemään ulkona n. 2 kk sitten, keppikujan leveys Miskan kohdalla oli parhaimmillaan enää n. 8-10 cm kepit tosin ulospäin kallellaan), rengasta, hyppykuvioita (useita peräkkäisiä hyppyjä, kahdeksikkoa, takaakiertoa jne), lisäksi oli tasapainoiluharjoituksia, tikapuita, valsseja, persjättöjä, sitten tietysti putkea, pituutta ja kaikkea muuta tuiki tarpeellista.

Agilityssä meillä ei Miskan kanssa siinäkään ole kiire kisaamaan. Rauhassa opetellaan perusteet kunnolla. Ja itselläni on lajista vielä niin paljon opittavaa, että on parasta - jos kilpailla haluan - kisata Miskaa "hiukan" rauhallisemman ja hitaamman koiran eli Reiskan kanssa. Nyt keväällä olisikin tarkoitus Reiskan kanssa palata kilpailukehiin agilityssä, kun vihdoin alkaa olla peruspalikat kohdalleen hiottuna.