14.9. Raisiossa järjestettiin neljän rodun rotumestaruuskokeet palveluskoiralajeissa. Mukana olivat mudit, bouvierit, valkoiset paimenkoirat ja briardit. Haun 3-luokassa oli kaksi koiraa, molemmat mudeja: Miska ja Veikko. Tuomarina tottelevaisuudessa oli Mika Laitinen ja henkilöetsinnässä Anni Rytkönen (esineiden tuomarin nimeä en tähän hätään muista).

                  

Henkilöetsintä  161/170 p

Aloitimme heti aamusta henkilöetsinnällä, mikä olikin hyvä – ei ollut vielä  niin kuuma. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, varjossa yli +20*C. Alueen vasen puolisko oli kallioista paikoin jyrkkää rinnettä, jyrkkeni radan loppua kohden. Oikea puoli radasta oli tasaisempaa ja näkyvyys etenkin radan alkuosassa hyvä. Vasemman puolen rinne aiheutti sen, että Miska ei edennyt sillä puolen aivan 50 metriin, vaan jotenkin ilmeisesti laski väärin. Voi myös toki olla, että se haistoi aina ylös päästessään, että syvemmällä ei ole maalimiestä eikä sen vuoksi edennyt. Ensimmäiset pari pistoa meni hyvin, mutta sen jälkeen tulikin tenkkapoo, nimittäin koiraa ei kuulunut radan vasemmalta puolelta takaisin. Taisi olla vasta toinen lähetys vasemmalle puolelle. Huutelin aikani ja tajusin aika pian, että jotain on vialla. Epätoivon tunne ja tuskan hiki nousi pintaan, ja ajattelin että ”tämä oli nyt sitten tässä”. Vaikea arvioida, kauanko aikaa kului tähän episodiin, ilmeisesti n. 10 minuuttia. Joka tapauksessa jossain vaiheessa lähdimme tuomarin kanssa katsomaan, missä koira on. Miska antoi jonkinlaista äänimerkkiä ”kiekumalla”, kun huusin sitä, joten löysimme sen. Miska oli tarttunut kaatuneen puun oksanhaarukkaan valjaistaan, eikä päässyt irti. Onneksi koira oli kunnossa ! Kysyin tuomarilta, että mitä nyt tehdään, loppuiko meidän koe tähän. Tuomari kertoi, että aikaa oli tähän mennessä kulunut 12 minuuttia (siis arviolta olimme edenneet keskilinjaa vasta 50 metriä ja 250 m oli jäljellä tutkimatonta aluetta, ja kaikki 3 maalimiestä löytymättä!), ja että meillä on aikaa vielä 8 minuuttia. Saisimme siis jatkaa eteenpäin.

No ei muuta kuin ajattelin että laitetaan nyt kaikki peliin ja annan koiran työskennellä suht vapaasti enkä huutele liikoja ja edetään ripeästi. Miska osaa, se on taitava, eikä kovin hidaskaan. Näinpä löytyivät kaikki kolme maalimiestä ja aikaa jäi vielä ylikin. Tässä sain ainakin nähdä, mihin koira tarvittaessa kykenee. Täytyy sanoa, että aikamoista vauhtia kyllä itsekin pidin piiloille juostessa ja sieltä pois, ja tuomarilla oli sama vauhti päällä, koska tiesi että meiltä voi helposti aika loppua alussa tapahtuneen episodin vuoksi. Olin sen verran jännityksestä ja kaikesta sekaisin, että en tottapuhuen hirveästi muista, missä esim. maalihenkilöt olivat, millä kohdin jne. En etenkään nyt tätä kirjoittaessa, kun tapahtuneesta on aikaa yli 3 kk. Viimeinen taisi joka tapauksessa olla siellä n. 300 metrissä, ja ainakin yksi maalihenkilö oli bunkkerissa kallion sisällä.

Henkilöetsinnästä 161 pistettä, ilmaisuista ainakin kahdesta tuli täydet, yhdestä otettiin joku piste kun oli pitänyt pienen hengähdystauon. Työskentelystä lähti joitakin pisteitä siitä, ettei koira edennyt aina radan jyrkännepuolella syvälle saakka, sitten oli pari epäonnistunutta lähetystä, joissa koira lähti vinoon ja kutsuin heti takaisin. Yhdellä maalihenkilöllä jouduin antamaan 2 käskyä ”sivulle” että sain koiran viereen.

Esine-etsintä 20/30 p

Esineet suoritimme siinä vaiheessa, kun kaikki muut koirakot olivat jo esineensä tehneet, joten alue oli varmaankin levinnyt joka suuntaan eritasoisten koirien suoritusten myötä. Vasemmalla puolella aluetta koira pyrki koko ajan alueen ulkopuolelle, ilmeisesti siellä oli voimakkaita kanssakilpailijoiden jättämiä tallauksia. Muuten sujui hyvin, mutta yksi esine valitettavasti jäi. Aikaa kului siihen, että koira jäi pyörimään muutamalla pistolla alueen etuosaan tai nimenomaan pyrki alueen ulkopuolelle.

Tottelevaisuus 74/80 p.

Tästä tottelevaisuussuorituksesta ei ole jälkipolville hirveästi kerrottavaa muuten kuin että valitettavasti tähän kokeeseen tuli kertymä kaikista mahdollisista meidän heikkouksista.  Jäävissä kaksi asentoa epäonnistui, eli meni maahan sekä istumisessa että muistaakseni myös seisomisessa. Hyppynoudossa kiersi esteen takaisintullessa. Muuten Miska toimi kyllä hyvin, ja se oli silminnäkijöiden mukaan kuin eri koira viime vuoden rotumestaruuskilpailuihin verrattuna, eli paljon iloisempi, itsevarmempi ja tarmokkaampi olemukseltaan, seuruussa häntä heilui koko ajan ja korvat olivat pystyssäJ

Koska tottelevaisuus meni näin, ja esineitä löytyi vain kaksi, niin ykköstulokseen ei ollut mahdollisuutta. Saldona kuitenkin 255 p/II-tulos, päivän paras hakukoira ja Rotumestari mallia 2013. Mukava vaikkakin pitkä päivä, uupumus tottelevaisuutta suorittaessa oli muistaakseni jo sitä luokkaa, että jalat eivät meinanneet kantaa. Ei ehkä sitten ihmekään, että koirakaan ei pystynyt parhaaseensa tottelevaisuudessa, jos emäntä oli puolikuollut;)