Palveluskoirat-lehden toimituksesta pyydettiin vastailemaan muutamiin kysymyksiin koskien valmistautumista alkavaan koekauteen. Totesin ensin, että "ehkä kannattaa kysyä joltakulta muulta, kun minulla ei vielä niin kauhean monelta pk-koekaudelta ole kokemusta...". Halusivat kuitenkin että raapustaisin jotakin, joten tartuin toimeen. Se olikin minun kannaltani ihan hyvä, kun samalla tuli mietittyä asioita oikein paperilla, ja todettua, miten loogista tai epäloogista oma toiminta on. Hyvänä asiana huomasin sen, että olen oppinut huomioimaan oman mielentilan ja vireyden merkityksen kilpailemista ajatellen melko hyvin. Se kun on vähintään yhtä tärkeää kuin koiran hyvinvoinnista huolehtiminen. Koirakko on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Parannettavaa taas olisi selvästi mm. tottiksen treenaamisessa, se kun meinaa aina jäädä meillä maasto-osioiden treenaamisen varjoon.

Juttu ilmestyi uusimmassa Palveluskoirat-lehdessä (3/2015). Tässä nyt koottuna kysymykset ja vastaukset.

IMG_2651pieni.jpg

1. Mitkä ovat tämän vuoden kisatavoitteenne?

Toivottavasti koira pysyy terveenä, ja saadaan startata muutamassa hakukokeessa tämän vuoden aikana. Sen jälkeen oltaisiin jo plussan puolella minun mittapuulla. Harrastuskoiran terveys kun ei ole koskaan itsestään selvää. Onni on terve harrastuskaveri. Kokeista tulostavotteena kaiketi se kolmas KVA-arvoon tarvittava ykköstulos.

2. Mihin vaiheeseen koira jäi viime kauden lopulla?

Viime syksynä viimeiset kokeemme olivat elokuussa SM-koe ja syyskuussa NOM, joiden jälkeen jatkettiin treenejä normaaliin tapaan. Itselläni, kokemattomalla arvokisaajalla, painoi siinä vaiheessa kisaväsymys jo siinä määrin, että päätin ottaa loppuvuoden rennosti, enkä ilmoittanut koiraa enää kokeisiin. Minä kun en erityisemmin kilpailemisesta nauti, mutta treenaamisesta tykkään. Vähälumisuudesta johtuen kautta on jatkettu maastojen osalta harvakseltaan läpi talven.

3. Mitä olette tehneet talven aikana? Treenejä? Kunnon kohotusta? Lepoa? Pidätkö koirallasi selkeitä lepokausia?

Oman ja koiran mielen virkistykseksi on tehty meidän "hupilajeja" eli vähän agilityä ja tokoa silloin, kun hakutreenejä on ollut vähän harvemmin. Välillä on tullut useamman viikon treenitaukoja, lähinnä laiskuuttani.  Tällöin on keskitytty ulkoiluun ja lyhyisiin hauskoihin tottis- ja esinetreeneihin lenkkien yhteydessä. Ehkäpä siis joulu-tammikuuta voi pitää lepokautena.

Tammikuussa aloitettiin vähän määrätietoisempi kuntotreeni, joskaan sitä ei ole mitenkään kovin tiukasti toteutettu. Tavoitteena joka tapauksessa että koira olisi koekauden alkaessa hyvässä kunnossa, terve ja vailla vammoja. Pidän tärkeänä varmistua siitä, että koira on 100%:n terve siinä vaiheessa kevättä, kun treenien intensiteettitasoa nostetaan, ja sen vuoksi kuntotreenien ohella koira on käyty pari kertaa tarkistuttamassa läpikotaisin manuaaliterapeutilla/ osteopaatilla. Seuraan muutenkin hyvin tarkasti koiran liikkumista ja olemusta, jotta huomaan ajoissa, jos jotain pientäkin epätasapainoa tai jäykkyyttä on. Tällöin lepuutan mieluummin liikaa kuin treenaan riskillä, en hyppyytä, pyöräilytä tai vedätytä.

4. Kuinka tarkasti suunnittelet treeniaikataulun yleensä ja etenkin jos tiedät arvokisojen olevan tulossa?

Mietin lähinnä, montako kertaa viikossa mitäkin osa-aluetta treenataan (henkilöetsintä, tottis, esineet), ja teen jonkinlaisen hahmotelman muutamasta viikosta eteenpäin. Pyrin myös priorisoimaan treenit niin, että jätän muiden lajien kisoja ja harjoituksia vähemmälle, ja järjestelen omia työ- ja harrastusaikatauluja mahdollisuuksien mukaan niin, että aikaa ja voimavaroja toteuttaa tarvittavat harjoitukset jää riittävästi. Mietin siis myös omaa jaksamista, vireystasoa ja kuntotreenejä siten, että pystyisin antamaan parhaan mahdollisen panoksen koiran kanssa harjoitteluun.

5. Asetatko välitavoitteita? Onko sinulla viikko-ohjelma (esim. näin ja näin monta tottis- jälki-haku ym. treeniä)? Pidätkö päiväkirjaa vai miten pysyt kärryillä treenien edistymisestä ?

Nuoren koiran kanssa välitavoitteet on hyvä olla, ja ne kannattaa myös kirjata ylös. Esim. vuoden välitavoitteet ja vuoden päätavoitteet.  Jos kokeneemmalla koiralla haluan kehittää jotakin osa-aluetta, voi sitä varten asettaa välitavoitteen melko yksityiskohtaisestikin, eli esim. jonkun liikeen tietyn osion kohentaminen (esim. noudon vauhti tai haussa pistojen syvyyttä lisää).

Viikko-ohjelmassa kokeneen koiran kanssa riittävä frekvenssi meille on ollut 1 x hakua, 1 x esineitä ja 1-2 x tottista koekaudella. Kun treenit suunnitellaan ja järjestetään ajatuksella, ja pyritään järjestämään niin, että sekä koira että ohjaaja ovat parhaassa vireystilassa, ei ole välttämättä tarvetta treenata useammin.

6. Millaiselta treeniohjelmanne näyttää muutama kuukausi ennen kisoja? Mitä se sisältää määrällisesti, millaisia asioita treenaatte?

Keskitytään yleiskunnon ylläpitämiseen ja monipuolisuuteen. Lajitreenejä ei tällöinkään ole useammin kuin 1-2 kertaa viikossa. Täytyy myöntää, että allekirjoittaneen laiskuuden vuoksi tottikseen ja esineisiin voi välillä huomaamatta tulla pitkiäkin, useiden viikkojen treenitaukoja.

7. Entä pari viikkoa ennen? Muuttuvatko treenit jollain tavalla?

Tässä vaiheessa teen sitten melko tarkan suunnitelman, mitä tehdään minäkin päivänä, mietin myös ruokintaa siten, että esim. hakutreeniä edeltävänä päivänä en syötä mitään erikoista tai vaikeasti sulavaa ruokaa tms.. Mietin myös mitä asiaa treenaan milläkin kerralla ja miksi. Tottiksen treenaaminen monesti tiivistyy n. 3 vk ennen tulevaa koetta. Harjoittelen mieluiten lyhyinä innostavina pätkinä kuin teen koko kaaviota. Kaikilla osa-alueilla etenkin koekauden alussa, n. 3-4 vk ennen ensimmäistä koetta, teen jonkinlaisen "tasontarkastuksen" eli vähän vaativamman ja koemaisen mielellään koiralle oikeasti vaikean (koetilannetta vaativamman)  treenin maastolajeissa. Katsotaan siinä, mitä osa-alueita olisi hyvä lähiviikkoina painottaa harjoittelussa. Sen jälkeen pyrin pitämään joka treenissä jonkin tavoitteen tai teeman erityisesti henkilöetsinnässä. Eli hion tarpeelliset palat kuntoon, jotta koepäivänä koira olisi parhaassa vireessä.

8. Harjoitteletko koiraasi kisakaavaan? Kuinka paljon teet ns. kokeenomaisia treenejä?

Tottiksessa en meinaa muistaa, että koemaisiakin harjoituksia pitäisi välillä tehdä. Ja harjoitella ihan kentälle tuloa ja vireen nostoa. Liikaa tulee harjoiteltua yksin, vain siinä muun harrastamisen sivussa.

Henkilöetsinnässä olen oppinut, että kannattaa tehdä jo pennun kanssa harjoituksissakin koemaiset rutiinit selviksi, lähtien siitä kun koira otetaan ulos autosta treeneihin, aina tuomarin kättelyyn ja ohjaajan käytökseen radalla. Asiat tehdään siis mahdollisimman samalla tavalla kuin kokeessakin. Tämä helpottaa koiraa virittäytymään oikealla tavalla sitten aikanaan koesuoritukseen ja se helpottaa myös omaa jännitystä, kun tietää miten asiat on aina tehty ja tehdään kokeessakin. 

9. Oletko jollain muulla tavalla ottanut huomioon treeneissä arvokisojen ympäristön? (esim. odottelut, hälyn, kuulutukset ym. häiriön) Onko arvokisojen ympäristö aiheuttanut teille haasteita tai yllätyksiä?

Ei olla tehty erityisiä valmisteluita tämän suhteen. Yllätyksiä ei ole tullut, lähinnä johtuen siitä, että esim. Miska on erittäin äänivarma, sillä on monesta lajista ja erilaisista häiriöistä kokemusta tähän ikään mennessä.

10. Onko omassa lajissasi joku osa-alue, mikä vaatii teiltä erityistä treeniä? Mitkä ovat koirasi vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet?

Meidän heikkous henkilöetsinnässä ovat yliheitot, joita tosin kansallisissa kokeissa ei ole välttämätöntä tehdä, ellei halua. Yliheitoissa Miska kuumuu liikaa, ja sen keskittyminen hajoaa, mikä näyttäytyy mm. äänenkäyttönä. Samanlaista piirrettä on esiintynyt sen suvun muissakin hakukoirissa. Olen kuitenkin jossain määrin harkitusti pyrkinyt harjoittelemaan yliheittoja, ne sopivat Miskalle lähinnä silloin, kun se on radan lopussa jo väsynyt, ja malttaa keskittyä olennaiseen.

Vahvuutena koiralla on suuri motivaatio, voimakas laumavietti ja palkkautuminen myös sosiaalisella palkalla. Lisäksi se palkkautuu osittain ihan siitä, että saa haukkua maalimiestä luvan kanssa. Se siis rakastaa haukkumista. Heikkoutena on niin ikään äänenkäyttö, eli erityisesti radan alussa ensimmäisillä pistoilla se haukahtelee jonkin verran juostessaan, pahimmillaan saattaa unohtaa olennaisen eli nenänkäytön. Tämä yleensä korjaantuu noin kahden lähetyksen jälkeen, mutta etukulmien kanssa saa radalla olla tarkkana, että koira todella on tarkistanut ne, eikä vain juossut "hömpsöttelemässä" ja kiekumassa kulman tienoilla.

11. Miten valmistaudut päivää paria ennen arvokisaa? Hiotko vielä joitakin liikkeitä vai saako koira olla levossa?

Tälle nykyiselle kisakoiralleni ei sovi lepo, vaan pari päivää ennen koetta voi hyvin tehdä vielä virittelytreenejä jokaisella osa-alueella. Lisäksi (poiketen varmaan suurimmasta osasta hakukoiria) Miska tarvitsee edellisenä päivänä ja mielellään vielä kisa-aamunakin riittävän rankan pyörälenkin, jossa saa päästellä enimmät höyryt ja käyttää ääntään. Tällöin sen on helpompi keskittyä nenätyöskentelyyn. Samalla tietenkin pitää varoa rasittamasta koiraa liikaa ja "hapottamasta" lihaksia, eli on löydettävä tasapainotila, jossa koiran fyysinen suorituskyky ja psyykkinen viretila ovat koesuoritusta ajatellen optimaaliset.

12. Entä ravinto ja nesteytys tai koiran fysiikan huolto - tapahtuuko niissä jotain poikkeavaa kisan lähestyessä?

Hakukoetta edeltävinä parina päivänä yritän muistaa, etten ruoki koiraa liian raskaasti tai anna uusia erikoisia ruokalajeja. Nesteytykseen kiinnitän huomiota erityisesti aina siinä vaiheessa, kun lämpötila nousee yli +15*C:een hakumaastossa. Elektrolyyttivalmisteita on käytetty jonkin verran helteillä.

13. Mitä pyrit ottamaan huomioon matkustaessa kisapaikalle? (kotimaassa tai ulkomaille)

Jos matka kisapaikalle on pitkä, pyrin saapumaan jo edellisenä päivänä, jotta saamme levätä kunnolla kilpailua edeltävän yön. Kun koira on tottunut matkustamaan autossa, se todennäköisesti pystyy hyvin rentoutumaan automatkallakin, ohjaaja välttämättä ei niin hyvin.

14. Mitä tapahtuu kisapäivänä (päivinä)? Onko sinulla tiettyjä rutiineja, joita teet? Miten valmistelet koirasi ja itsesi tulevaan suoritukseen? Entä miten pidät huolta koiran hyvinvoinnista ja vireestä kisan aikana?

Kilpailuaamun rutiineihin kuuluu herääminen hyvissä ajoin hitaasti ja rauhassa, en pidä äkkilähdöistä. Kevyt aamiainen itselle ja muutaman kilometrin lenkki koiralle.

Koira saa ateriansa vasta koesuorituksen jälkeen. Pakkaan mukaan samat tavarat ja koiran palkat kuin treeneihinkin, eli asiat tehdään tässäkin kohtaa samoin kuin harjoituksiin lähtiessä. Koiran hyvinvoinnissa huolehtimisessa kisan aikana lienee oleellisinta, että sille järjestetään sopivan viileä /lämmin ja rauhallinen lepopaikka, jotta se olisi odotusten aikana mahdollisimman rentoutuneessa tilassa. Oman vuoron lähestyessä koira lämmitellään ja verrytellään hyvin, ja juuri ennen omaa vuoroa nostatetaan vire osasuoritukselle sopivalle tasolle tietyin rutiinein. Esim. esine-etsintään on oma virittelyrutiininsa ja henkilöetsintään omansa.

15. Mikä arvokisoihin valmistautumisessa on haasteellisinta? Esimerkiksi yleisurheilussa puhutaan kuntohuipun saavuttamisesta ja osumisesta kisa-aikaan. Kuinka tarkasti koiraurheilussa voi ajoittaa vastaavaa ns. kuntohuippua arvokisojen ajankohtaan?

Koiraurheilussa yksi rajoite on mielestäni se, että työ häiritsee useimmilla meistä harrastusta. Jos voisi koiraurheilla ammattimaisesti, kuntohuipun saavuttaminen oikealla hetkellä olisi hiukan helpompaa. Olen huomannut, että koiraurheilussa on mahdollista saavuttaa melko hyvä suoritusvarmuus ja kuntohuippu oikealla hetkellä, mikäli omaa arkea pystyy järjestelemään niin, että lajille on riittävästi aikaa ja voimavaroja käytettävissä.

16. Entä mikä on itse arvokisasuorituksen aikana haasteellisinta? Nautitko kisaamisesta? Jännitätkö? Tuoko arvokisa tilanteeseen erityistä painetta? Jos, niin miten pidät hermosi kurissa?

Haasteellisinta on se, kun arvokilpailut ovat usean päivän mittaiset, ja jokaiselle päivälle ja osasuoritukselle pitää löytää aina uudestaan paras mahdollinen viretila niin itselle kuin koirallekin. Päivät ovat pitkiä, joudutaan odottelemaan tunteja omaa vuoroa, kisajännitys rasittaa mieltä ja kehoa, ja väsymyskin saattaa painaa. Itse alan jännittää noin viikkoa ennen koetta (olipa sitten kyseessä kyläkisa tai arvokilpailu), ja mielessä laukkaavat erilaiset kauhuskenaariot siitä, mikä kaikki voisi tällä kertaa mennä pieleen. Tässä vaiheessa on tärkeää hallita ne työkalut, joilla oma jännitys lievittyy. Itselläni esimerkiksi liikunta, rentoutusharjoitukset, kirjoittaminen ja riittävä uni tuovat avun. Jos ajatukset laukkaavat aina vain liiaksi tulevan kokeen ympärillä, on hyvä istua vaikka kerran päivässä alas, ja käydä kaikessa rauhassa mielessään läpi koesuoritus alusta loppuun eri osa-alueineen. Lisäksi voi kirjoittaa paperille asioita, jotka jännittävät ja miettiä, mikä niissä pelottaa, ja onko pelko realistinen. Toisaalta kannattaa samalla muistella sitä, missä kaikessa onkaa aiemmilla kerroilla onnistuttu hyvin. Itse koen kirjoittamisen sikäli hyväksi, että kirjoitettuani asiat paperille, ne samalla lakkaavat pyörimästä mielessä.

17. Oletko tehnyt joskus kisoihin valmistautumisessa virheitä? Kerro esimerkki, mitä silloin tapahtui?

Olen tehnyt virheitä. Mm. kertaalleen olen edellisenä päivänä antanut koiralle vääränlaista ruokaa, jolloin sen olotila koesuorituksessa oli epämukava. Joskus olen nesteyttänyt koiraa helteillä liikaakin, niin että sen on ollut pakko nostaa jalkaa kesken suorituksen. Olen myös toistuvasti unohtanut oman koirani erikoisuuden, eli se tarvitsee varhain koeaamuna kunnollisen ja tarpeeksi rasittavan lenkin, jotta ylimääräinen energia ei purkaudu maasto-osioissa holtittomana rallaamisena.

18. Millaiseen suoritusvarmuuteen koiraurheilussa voi hyvällä valmistautumisella ylipäänsä päästä?

Suoritusvarmuus on mielestäni mahdollista saavuttaa siten, että koira toimii koetilanteessa pääasiassa yhtä hyvin kuin harjoituksissakin. Tässä auttavat ohjaajan koemaisen käytöksen ja kilpailurutiinien yhdistäminen treenitilanteeseen. Maastolajeissa olosuhteilla ja tuulilla on kuitenkin vaikutuksensa, ja hyvälläkin hakukoiralla voi joskus jäädä maalimies etukulmaan, ellei ohjaaja esim. huomaa takatuulta, ja tällöin ei käytännössä sitten tulostakaan saa.

Suoritusvarmuuteen auttaa myös koiran tunteminen ja sen olotilojen kuulostelu, eli puolikuntoista tai jotenkin oudosti käyttäytyvää koiraa ei kannata viedä kokeeseen ollenkaan, omaan intuitiioon ja tuntemukseen kannattaa luottaa, jos tuntuu että koiralla ei ole nyt kaikki kunnossa. Epämiellyttäviä koekokemuksia ei varmaan kukaan koiralleen toivo. Kokeissa käymisestä pitäisi jäädä hyvä mieli molemmille.