Tänään laitettiin sitten 2. rokotus sekä rabies-rokotus samalla pennulle. Eläinlääkäriin mentiin kävelleen parin kilsan matka. Miska käveli itse. Sen jälkeen mentiin vielä sosiaalistumaan kauppakeskus Selloon, jossa pentua tuli moni ihastelemaan ja kyselemään rotua.

Miska oli hyvin kiinnostunut kaikesta mitä kauppakeskuksen ihmisvilinässä näkyi. Se olisi halunnut mennä sisään liikkeisiin ja katseli ihmeissään ohikulkevia erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, ostoskärryjä, lastenrattaita jne. Ostettiin Faunattaresta lisää koiranruokaa (sitä kalaruokaa sekä NEU:ta) sekä Kongin frisbee Miskalle.

Se pääsi myös tutustumaan parivuotiaaseen lapseen, jonka äiti tuli rapsuttelemaan Miskaa. Miska ei onneksi (vielä) kamalasti hypi vieraiden päälle, eikä ole rasavilli riiviö (vielä) joten se tervehti pikkulastakin esimerkillisen rauhallisesti ja kauniisti, antoi pari pientä nuolaisua lapsen käsiin. Koiravauva ja pikkulapsi olivat molemmat tyytyväisiä tapaamiseen.

Kotiin tulimme paikallisjunalla, jossa Miska matkusti jo aika tottuneesti.

Pitänee vielä mainita, että riiviömäisiä puolia alkaa pikkuhiljaa tulla tästä enkelimäisestä vauvasta esille ;) Aiemmin väitin, että Miska on "aika pehmeä pentu", mutta tämän arvioni vedän kokonaan pois paristakin syystä. Ensinnäkin, eilisessä Luonnetestitilaisuudessa (jossa Reiska siis testattiin) kyselin siitä pehmeyden ja kovuuden luokituksesta, ja tuomari painotti, että "koiran omistajaansa kohdistama käytöksen "pehmeys" on täysin eri asia, kuin ympäristöön kohdistuva käytöksen pehmeys tai kovuus". Eli siis testissä hieman kovaksi määritelty koira voi kuitenkin olla hyvinkin omistajapehmeä. Eli miellyttämisenhaluinen ja sitä kautta hyvin kiltti ja kuuliainen.

Nimittäin Miskasta näkee, että se on tosi tarkka kuulostelemaan, mitä minä olen mieltä sen tekemisistä. Eli kiellänkö vai kehunko sitä sen toiminnasta. Se ottaa tosi voimakkaasti vastaan mun reaktioita, koska siitä näkee, että se todella on palveluskoiraluonne ja miellyttämisenhalua (ainakin tässä vaiheessa nyt vielä) piisaa.

Sen sijaan Miska ei juurikaan säiky ulkoisia ärsykkeitä tai esim. muiden ihmisten kuin minun torumisia, vaan jatkaa sinnikkäästä ei-toivottua toimintaa, ellen juuri minä ole kieltämässä... No tässä pitää sitten vähän koulia noita muita ihmisiä jotka osallistuvat Miskan elämään, että opetan niille äänenkäyttöä ja jämptiyttä ja johdonmukaisuutta, niin eiköhän se siitä. Siis että Miska tajuaisi, että myös muita kuin minua olisi joskus hyvä totella. ;)

Haku-treeneihin ei nyt päästä, kunnes hankin oman auton. Se on työn alla... Mutta en osaa sanoa, milloin sen saan hankittua. Olisi kova hinku päästä pian treeneihin taas, kun pentuna nämä oppii nopeimmin. Ja Miskasta näyttäisi alun perusteella olevan tulossa varinainen haku-tykki ! Toivottavasti.

Pitää nyt soitella, josko saataisiin treenipaikka siitä hakuryhmästä, jossa on muitakin mudeja. :) Tai jos päästäisiin alkuun vaikka jonkun kyydillä mukaan treenipaikalle ?