Perjantaina otin molemmat koirat töihin mukaan, ne saivatkin olla siellä "muuttoapulaisina", sillä työpaikallani on muutto meneillään ja huusholli täynnä laatikoita ja kuplamuovipaketteja. Miska onnistui jälleen ihastuttamaan yhden työkaverin, joka ei sitä ollut aiemmin nähnyt. Sain siis vastata kysymyksiin rodusta ym, ja saatoin suoraan informoida, että rotu ei sovi omistajalle, joka ei ole innostunut harrastamaan aktiivisesti - mielestäni mudi tarvitsee muutakin virikettä kuin lenkitystä ja peruskoulutusta. Oman mudini peruskoulutustaso tosin ei taivaita vielä hivo, mutta tästähän on suunta vain ylöspäin.

Pääkaupunkiseudullakin on nyt sitten vihdoin oikea talvi. Ainakin vähän aikaa. Lunta on sadellut joka päivä lisää, ja eilen piti sitten minun päästä lempiharrastukseni pariin eli kokeilemaan suksia,  heti kun ruoho golfkentällä oli peittynyt riittävästi lumen alle. Otin Miskan mukaan, laitoin hihnan kiinni vyötärölle, ja menoksi. Miska oppikin nopeasti kulkemaan kauniisti vierellä oikeassa kohtaa, ei tullut mitään sotkeutumisia sauvoihin tai suksiin. Tehoja sillä riitti jälleen, mutta se nyt ei ole mikään ihme (tätä ennen se oli käynyt jo kahdella pitkällä lenkillä ja riehunut Reiskan kanssa)..

Tänään sunnuntaina aamu alkoi tuttuun tapaan haku-treeneillä. Tällä kertaa olimme Mätäkiventiellä. Pakkasta oli sopivasti n. -5 C, pieni tuulenvire ja välillä vähän kovempikin, ja lunta satoi melkein koko ajan ja loppua kohden lumisade sakeni. Miskalla harjoitus onnistui hyvin, ilman että itse olisin tällä kertaa töpeksinyt tai haahuillut liiemmin siis. Otettiin kolme maalimiestä siten, että käytiin ensin hakemassa kahdesta ensimmäisestä maalimiehestä haju, ja sitten lähetin keskilinjalta koiran ensin yhdelle ja sitten toiselle piilolle peräkkäin. Kolmas tehtiin samalla tavalla vielä erikseen, ja maalimies oli piilossa roskapöntön alla. Kokeilimme myös nyt kaikilla kolmella piilolla Miskalle sitä, että maalimies toi koiran piilolta keskilinjalle syötellen makupaloja, eli en itse mennytkään tällä kertaa piilolle Miskan löydettyä kohteen. Miska pysyi oikein hyvin maalimiehen kanssa, ja oli innoissaan nameista, ei osoittanut halua kiiruhtaa takaisin minun luokseni turhan äkkiä.

Kaikki kolme lähetystä onnistui hyvin Miskalla tänään, ja olin  tyytyväinen treeniin. Kerrankin. Nimenomaan siihen, että kaikki meni niinkuin olin suunnitellut ja toivonut - halusin, että koira etenee suoraan, vauhdilla ja syvälle alueelle jokaisella lähetyksellä. Tätä haluan nyt vahvistaa muutamalla seuraavalla harjoituskerrallakin.

Ainoa pieni epäkohta, mikä tottapuhuen minua ehkä vähän huvittikin, oli se, että Miska ei sitten enää tottelekaan joka tilanteessa luoksetulokäskyjä. Voitteko kuvitella. No johan minä ehdin ihmetellä, että onko näin tottelevaisia koiria olemassakaan. Kauanpa sitä iloa jo kestikin, ennenkuin tänään ennenaikainen tyytyväisyyteni sai loppunsa. Paikalla nimittäin oli taas Miskan suuri rakkaus kultsunarttu, ja sen perässä juostessaan (alueen tallauksen yhteydessä) Miskalla ei kyllä korvia tuntunut enää olevan ollenkaan ja nöyrän tottelevainen käytös oli tipotiessään. Onneksi olen sen verran kovapäinen itsekin, että minusta on vain terve ja hyvä piirre koirassa, että sillä on omiakin "mielipiteitä", oma tahto, ja että tulee tilanteita, joissa joutuu vähän kokeilemaan omia ja koiran rajoja siinä, miten paljon häiriötä tai ärsykkeitä esim. perustottelevaisuustaso sillä hetkellä sietää. (Tyytyväinen ei toki voi olla siihen, ettei se totellut kunnolla, mutta nyt huomasin ihan selkeän epäkohdan, voin hioa suunnitelmia, miten parannan jatkossa tottelevaisuutta tällaisissa erityisen haastavissa tilanteissa.)